Riistaruokinta on yksi metsästyksen puhutuimmista aiheista – ja syystä. Oikein toteutettuna se tukee riistakantoja ja parantaa metsästyksen turvallisuutta, väärin tehtynä se vääristää luontoa, lisää tautipaineita ja heikentää metsästyksen hyväksyttävyyttä.
Riistaruokinnan merkitys ei ole vain eläinten auttamisessa, vaan koko ekosysteemin hallinnassa. Tässä artikkelissa käymme läpi viisi peruspilaria, joiden varaan rakentuu vastuullinen, eettinen ja ekologisesti kestävä ruokinta.
1. Ruokinnan tarkoitus on hallinta, ei auttaminen
Moni ajattelee riistaruokintaa hyväntekeväisyytenä – nälkäisten eläinten ruokkimisena talven yli. Kestävän riistanhoidon näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta. Ruokinta on ennen kaikkea väline kannan hallintaan ja eläinten käyttäytymisen ohjaamiseen, ei luonnon pelastamiseen.
Vesilintujen kohdalla ruokinnan tavoitteena voi olla esimerkiksi lintujen pysäyttäminen elinvoimaisille kosteikoille, jotta ne eivät hajaudu rehevöityneille tai turvattomille alueille. Valkohäntäpeurojen tapauksessa ruokinnan tarkoitus on päinvastainen: ohjata liikkeitä pois pelloilta, pihoilta ja teiltä sekä mahdollistaa turvallinen ja valikoiva pyynti.
Kestävän riistaruokinnan ydin on ymmärtää, että jokainen toimenpide muokkaa lajien käyttäytymistä. Siksi ruokinnan tavoitteet on aina määriteltävä ennen ensimmäistäkään rehukiloa.
2. Paikanvalinta on riistanhoidon tärkein päätös
Oikea paikka ratkaisee ruokinnan onnistumisen – ja sen hyväksyttävyyden. Hyvin sijoitettu ruokintapaikka tukee eläinten luontaista käyttäytymistä ja minimoi haitat ihmisille ja ympäristölle.
Vesilintujen ruokinta: sijoitetaan reheviin, mutta luonnontilaisiin lahtiin tai keinokosteikoille, joissa veden syvyys on alle puoli metriä. Rehu sirotellaan veteen laajalle alueelle, ei rannoille, jolloin linnut syövät hajautetusti ja tautiriskit pysyvät pieninä.
Hirvieläinten ruokinta: sijoitetaan rauhallisille metsäalueille, vähintään noin 300 metrin päähän asutuksesta ja vilkkaista liikenneväylistä. Alueen maasto ja ampumasektorit on arvioitava jo etukäteen, jos ruokintapaikkaa hyödynnetään metsästyksessä.
Ruokintapaikka on myös ympäristönhoitopäätös. Liian suuret rehukasat, hukkakauraa sisältävä vilja ja maahan jäävät tähteet kuormittavat maaperää ja houkuttelevat haittaeläimiä. Hyvin suunniteltu paikka on siisti, huomaamaton ja turvallinen – sekä eläimille että ihmisille.
3. Laatu korvaa määrän – rehun on oltava oikeaa ja puhdasta
Ruokinnan laatu määrittää sen eettisyyden. Riistalle ei kelpaa sama rehu kuin tuotantoeläimille, eikä “halpa” ole koskaan hyvä peruste valinnalle. Jokainen rehuerä on arvioitava: onko se puhdasta, tuoretta ja lajin fysiologiaan sopivaa?
Vesilinnuille: parhaiten sopivat kaura ja muut puhdistamattomat viljat sekä öljykasvien siemenet. Ne vastaavat luonnollista ravintoa ja kestävät vettä pilaantumatta.
Hirvieläimille: kuorellinen kaura, sokerijuurikas, porkkana ja hyvälaatuinen kuivaheinä ovat hyviä valintoja. Karhea nautarehu tai homeinen paali aiheuttaa märehtijälle ruoansulatushäiriöitä ja sairauksia.
Leipä, pulla ja muut ihmisten ruoantähteet eivät kuulu metsään. Ne homehtuvat nopeasti, houkuttelevat haittaeläimiä ja vääristävät ravinnonsaantia. Kaiken viljan on oltava hukkakauratonta – hukkakaura leviää nopeasti ja on lain mukaan torjuttava haittakasvi.
Laatu on aina määrää tärkeämpää. Liika rehu tarkoittaa pilaantumista ja tautiriskiä, ei hyvinvointia.
4. Ruokinnan rytmi ja jatkuvuus määrittävät onnistumisen
Ruokinnan rytmi on sen tärkein tekninen osa. Säännöllinen ja maltillinen ruokinta tukee eläinten ruoansulatusta ja vähentää stressiä. Epäsäännöllisyys tai äkillinen lopetus on sekä eläimille että luonnolle haitallista.
Hirvieläinten ruokinta aloitetaan syksyllä pienillä määrillä, kun luonnon ravinto alkaa vähentyä. Rehua lisätään vähitellen, jotta eläinten pötsimikrobit ehtivät sopeutua. Keväällä ruokinta puretaan vaiheittain, jolloin eläimet siirtyvät luonnon ravintoon ilman aineenvaihdunnan häiriöitä.
Automaattiset sirottimet tai ajastimet auttavat pitämään ruokinnan tasaisena ja vähentävät sekä rehun kulutusta että pilaantumisen riskiä.
Ruokinnan rytmi on myös osa hygieniaa: oikea määrä oikeaan aikaan tarkoittaa, että mikään ei jää maahan mädäntymään. Kestävä ruokinta ei ruokita luontoa pilalle – vaan pidetään sen rytmiä yllä.
5. Eettinen ja ekologinen mittari – milloin ruokinta on perusteltua?
Riistaruokinta on hyväksyttävää vain, jos sen vaikutus kokonaisuuteen on positiivinen. Jos ruokinta lisää tautiriskiä, rehevöittää ympäristöä tai johtaa ylisuurten kantojen ylläpitoon, se ei enää ole riistanhoitoa vaan luonnon vääristämistä.
Metsästäjän on osattava kysyä esimerkiksi:
- Autanko luontoa vai ohjaanko sitä liikaa?
- Onko alueen pesimäkanta mitattu ja tunnettu?
- Mitä vaikutuksia ruokinnalla on muille lajeille – esimerkiksi supikoirille, variksille tai villisioille?
Vastuullinen ruokinta näkyy myös metsästyksessä. Ruokinnalta tapahtuva pyynti on hyväksyttävää vain, jos se on valikoivaa, turvallista ja maltillista. Kestävyyden mittari ei ole saalis, vaan se, että luonto säilyy elinvoimaisena myös seuraavalle sukupolvelle.
Yhteenveto
Kestävä riistaruokinta on tietoista, suunnitelmallista ja luonnon rytmiä kunnioittavaa toimintaa. Se ei ole helppoa – mutta se erottaa metsästäjän, joka toimii vastuunsa tuntevana hoitajana, ei hallitsijana.
Vastuullinen ruokinta on osa hyvää metsästystä. Se on myös osa Riistapolun arvoja – tietoon, taitoon ja luonnon kunnioitukseen perustuvaa metsästystä.
Lisälukemista ja seuraavat askeleet
Haluatko syventää osaamistasi riistanhoidosta ja metsästäjätutkinnosta? Tutustu Riistapolun peruskurssiin, jossa käydään läpi kaikki tutkinnon teoria-alueet, riistanhoito ja turvallinen metsästys.
Lajintunnistus on olennainen osa vastuullista metsästystä. Voit jatkaa tästä lukemalla artikkelin 5 riistalintua, jotka menevät helposti sekaisin ja syventymällä Riistapolun tietoa-osioon, jossa käsitellään eettistä ja kestävää metsästystä laajemmin.
Lähteet
- Suomen Metsästäjäliitto (2023). Kestävän riistaruokinnan opas.
- Suomen riistakeskus (2024). Luonnon- ja riistanhoito: Ruokinta. Saatavilla: riista.fi – Ruokinta
- Hankkija Oy (2024). Riistaruokinnan ohjeet ja rehut. Saatavilla: hankkija.fi
Eero / Riistapolku-tiimi – 14.11.2025