5 riistalintua, jotka menevät helposti sekaisin

Julkaistu 12.11.2025 • Lukuaika noin 6 min

Lajintunnistus on yksi vastuullisen metsästyksen tärkeimmistä taidoista. Oikea tunnistus ei ole pelkkää kuvaoppia – se on ymmärrystä lajien käyttäytymisestä, äänistä, lentotavoista ja elinympäristöistä.

Seuraavat viisi riistalintua ovat sellaisia, joissa virhe on mahdollinen jopa kokeneille. Ne esiintyvät samoilla alueilla, ja niiden sukupuvut, iät tai olosuhteet voivat hämärtää erot. Jokainen näistä lajipareista on sellainen, jossa varma tunnistus erottaa kokeneen metsästäjän kiirehtijästä – ja juuri näissä tilanteissa Riistapolku auttaa tunnistamaan.

1. Merihanhi ja metsähanhi – kaksi suurta harmaata

Merihanhi, koiras — Merihanhi – suurikokoinen, vaaleapäinen ja leveärunkoinen hanhi.

Merihanhi on suurikokoinen ja leveärunkoinen, metsähanhi sirompi ja pidempikaulainen.

Koko ja olemus: merihanhi on tukevampi, metsähanhi hoikempi.
Nokka: merihanhilla paksu ja vaalea tai oranssi; metsähanhilla kapea ja musta–oranssi–musta.
Pää ja kaula: merihanhilla vaalea pää ja paksu kaula, metsähanhilla tummempi pää ja hoikka kaula.
Ääni: merihanhi ääntelee matalasti “aah-aah”, metsähanhi nasaalimmin “ang-ang”.

Kenttävinkki: jos parvi on suuri ja yksilöt tasaisen vaaleita, kyseessä on usein merihanhia – metsähanhiparvessa väritys ja nokat vaihtelevat enemmän.

2. Tavi ja sinisorsa – pienten ja suurten sorsien klassinen vertailu

Sinisorsa, naaras — Sinisorsa – selvästi suurempi, leveänokan perussorsa.

Tavi, naaras — Tavi – Suomen pienin sorsa, sirompi ja kevytrakenteinen.

Koko: sinisorsa on selvästi suurempi ja raskaampi, tavi on Suomen pienin sorsa.
Muoto: sinisorsalla suuri pää ja leveä nokka, tavilla pieni, pyöreä pää ja siro nokka.
Siipipeili: sinisorsalla leveä sininen siipipeili, tavilla kapeampi vihreä.
Käyttäytyminen: sinisorsa viihtyy rannoilla ja pelloilla, tavi pysyy usein matalissa pintavesissä ja liikkuu nopeasti.
Ääni: sinisorsanaaras “räksyttää” nasaalisti, tavikoiras pitää pehmeää “trr-trr” -napsahdusta.

Kenttävinkki: jos lintu on selvästi pienempi kuin muut sorsat ja siipipeili vihertää, kyseessä on todennäköisesti tavi.

3. Haapana ja jouhisorsa – kevään sirot herrasmiehet

Haapana, koiras — Haapana – punaruskea pää ja vaalea otsaläiskä, pyöreämpi olemus.

Jouhisorsa, koiras — Jouhisorsa – pitkäkaulainen ja siro, selvästi pidempi “neulamainen” pyrstö.

Muoto ja koko: jouhisorsa on hieman haapanaa suurempi, pitkäkaulainen ja hoikka; haapana on pyöreämpi ja lyhytpyrstöisempi.
Pyrstö: jouhisorsalla pitkä, terävä ja “neulamainen” pyrstö, joka näkyy hyvin lennossa.
Pää ja värit: haapanakoiraalla punaruskea pää ja vaalea otsaläiskä; jouhisorsalla harmahtava pää ja selvä valkoinen kaulajuova.
Ääni: haapanan vihellys on kantava ja helposti tunnistettava, jouhisorsa on lähes äänetön.

Kenttävinkki: jos kuulet selkeän vihellyksen, kyseessä on käytännössä aina haapana – jouhisorsa ei vihellä.

4. Isokoskelo ja tukkakoskelo – veden pinnan petollinen pari

Isokoskelo, naaras – selvä vaalea leukalappu ruskeassa päässä.

Tukkakoskelo, naaras – yhtenäisen ruskea pää ja pidempi, “sotkuinen” töyhtö.

Koko: isokoskelo on hieman tukkakoskeloa kookkaampi ja raskaampi.
Pää (koiras): isokoskelolla tummaan vihreään vivahtava sileä pää, tukkakoskelolla musta ja pitkä töyhtö.
Selkä (koiras): isokoskelolla lähes valkoinen selkä, tukkakoskelolla musta tai tummanharmaa.
Naaras: isokoskelonaaraalla selvä vaalea leukalappu, tukkakoskelonaaraalla pää on kauttaaltaan ruskea ja töyhtö pidempi.
Elinympäristö: isokoskelo pesii tyypillisesti sisämaan järvillä ja joissa, tukkakoskelo on selvästi merellisempi laji.

Kenttävinkki: naaraslinnun selvä, vaalea leukalappu on isokoskelon tuntomerkki – jos leukalappu puuttuu, kyseessä on todennäköisesti tukkakoskelo.

5. Teeri ja metso – naaraspukujen hämäävä yhtäläisyys

Teeri, naaras — Teerinaaras – pienempi ja kirjavampi, pyrstö viuhkamainen.

Koko: naarasmetso on lähes kaksinkertainen teereen verrattuna.
Pyrstö: teerellä leveä, kaartuva ja viuhkamainen pyrstö; metson pyrstö leveä mutta suorempi.
Väritys: teerinaaras on kirjavampi ja vaaleampi, metson sävyt tasaisemmat ja punaruskeat.
Käyttäytyminen: teeri pyrähtää nopeasti ja kaartaa matalalle, metso lähtee raskaammin ja usein siivet kolisten nousten puuhun.
Elinympäristö: teeri suosii nuoria sekametsiä ja soiden reunoja, metso karuja, vanhoja mäntymetsiä.

Lajintunnistus ei ole pelkkä tutkintokohta – se on osa vastuullisen metsästäjän identiteettiä. Kun tunnistus perustuu varmuuteen eikä arvaukseen, jokainen laukaus on eettinen.

Lisälukemista

Kirjoittaja: Eero Nikoskelainen, Riistapolku-tiimi