Yleiskuvaus
- Villisika on sopeutuvainen ja varovainen laji, joka käyttää tiheää suojaa päivällä ja liikkuu aktiivisesti etenkin öisin.
Tuntomerkit
- Koko: urokset noin 100–200 kg, naaraat 70–120 kg.
- Väritys: tummanharmaa–ruskeanmusta; karva karkea ja harjaksinen.
- Runko: matala ja pitkä; etuosa selvästi voimakkaampi kuin takaosa.
- Pää: pitkä ja suippo; kärsä selvästi erottuva.
- Uroksilla voi näkyä ylöspäin kaartuvat torahampaat.
- Häntä: lyhyt ja harjaksinen.
Erottaminen muista sorkkaeläimistä
- Ainoa sorkkaeläin tässä kokonaisuudessa, jolla on kärsä.
- Lyhytjalkainen, leveärunkoinen ja "matala" liikkumistavaltaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Vakiintunut Kaakkois-Suomeen ja esiintyy paikoin Etelä-Suomen rannikkovyöhykkeillä.
- Viihtyy rehevissä sekametsissä, pensaikkoisilla peltoalueilla ja kosteikoissa.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Laumaeläin: lauma koostuu emosta ja jälkeläisistä; aikuiset urokset usein yksin.
- Erittäin varovainen ja oppivainen; käyttää ravintona kasveja, juuria, viljaa, marjoja ja pieneläimiä.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Metsästys on sallittua koko maassa pääsääntöisesti ympäri vuoden; naarasta, jolla on saman vuoden porsaat, ei saa tappaa 1.3.–31.7.
- Villisika kuuluu hirvieläinlupajärjestelmään; metsästys edellyttää Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa.
- Tyypilliset pyyntimuodot ovat kyttäys ja ajometsästys, usein koiran avulla.
- Saalisilmoitus on lakisääteinen ja trikiinitutkimus on tehtävä ennen lihan käyttöä elintarvikkeena.
Kanta ja suojelu
- Kannanvaihtelut ja hallinta ovat paikallisia; lajille tyypillinen varovaisuus korostaa turvallista toimintaa ja huolellista valmistautumista.