Yleiskuvaus
Uuttukyyhky on Suomessa harvalukuisempi ja huomattavasti vaatimattomampivärityksinen kyyhkylaji kuin sepelkyyhky. Se on kotimaisista kyyhkyistämme ainoa kolopesijä: sopivaa luonnonkoloa, tyypillisimmin vanhaa palokärjen pesäkoloa, se hakee pitkäänkin, ja talousmetsissä näiden niukkuus rajoittaa kannan kokoa merkittävästi. Pöntötys onkin tehokas tapa tukea uuttukyyhkyä.
Laji kuuluu Suomen varhaisimpiin muuttajiin: ensimmäiset yksilöt palaavat maalis–huhtikuun vaihteessa, usein ennen sepelkyyhkyä. Pesimäaikaan koiraan tasainen kaksitavuinen huhuilu on useimmiten ensimmäinen merkki lajin läsnäolosta.
Tuntomerkit
Uuttukyyhky on sepelkyyhkyä selvästi pienempi: pituus 28–32 cm, siipien kärkiväli 60–66 cm, paino 250–300 g. Yleisväritykseltään lintu on tumman siniharmaa. Kaulan sivuilla on metallinhohtoinen vihreä kiilto, kurkunalussa ja rinnassa viinin punertavaa hohdetta. Valkoinen kaulalaikku ja valkoiset siipijuovat puuttuvat kokonaan; tämä on tärkein erottava piirre suhteessa sepelkyyhkyyn. Nokka on keltainen punertavalla tyvellä, jalat punaisen sävyiset.
Ääni
Uuttukyyhkyn ääni on toistuva, kaksitavuinen "huu-u huu-u", pumppaava rytmi, jossa sarja kestää 10–20 toistoa ennen taukoa. Ääni on matalampi ja yksitoikkoisempi kuin sepelkyyhkyn viisitavuinen huhuilu, ja sitä kuulee helposti jo keväällä ennen lehteentuloa.
Erottaminen muista kyyhkyistä
Uuttukyyhkyn tärkeimmät vertailulajit ovat sepelkyyhky ja kesykyyhky eli pulu. Tunnistus on tärkeää erityisesti syysmuutolla, kun molemmat kyyhkylajit lentävät samassa parvessa.
- Sepelkyyhky on selvästi suurempi ja pitkäpyrstöisempi. Sen kaulalla on teräväreunainen valkoinen laikku, ja lennossa siipien yläpinnoilla erottuvat leveät valkoiset juovat. Yksin lentävä uuttukyyhky voi hetken muistuttaa nuorta sepelkyyhkyä, jolta sepel puuttuu; siipijuovan puuttuminen ratkaisee epäilyksen.
- Kesykyyhky eli pulu muistuttaa uuttukyyhkyä kooltaan, mutta sillä on valkoinen yläperä, joka näkyy hyvin lennossa. Lisäksi kesykyyhkyn siipien yläpinnalla on kaksi tummaa poikkiraitaa, ja siipien alapinta on vaalea. Uuttukyyhkyn yläperä on harmaa eikä valkeaa erottu missään.
Levinneisyys ja elinympäristö
Uuttukyyhky on Suomessa harvalukuinen pesimälintu, jonka levinneisyys painottuu Etelä- ja Lounais-Suomeen. Rannikkoa seuraten kanta ulottuu Pohjois-Pohjanmaalle asti, mutta sisämaassa Keski-Suomessa laji on jo harvinainen.
Ruokailumaana toimivat pellot ja niityt, mutta sopivan pesäkolon puuttuessa lintu voi pesiä kaukana ruokailualueistaan, metsässä tai sen reunassa. Vanhojen lehtipuiden ja kuusikoiden mosaiikki on ihanteellista elinympäristöä. Talousmetsissä luonnonkoloja on niukasti, minkä vuoksi uuttukyyhky hyötyy enemmän pöntötyksestä kuin lähes mikään muu lintulajimme.
Käyttäytyminen
Uuttukyyhky on ahkera pesijä: se voi tuottaa jopa kolme tai neljä pesyettä yhden kesän aikana huhtikuusta syksyyn. Jokaiseen pesintään kuuluu kaksi munaa. Molemmat vanhemmat hautovat vuorotellen, haudonta-aika on 16–18 vuorokautta ja poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden iässä. Kiireisimpinä vuosina uusi muninta voi alkaa jo ennen edellisten poikasten poistumista pesäkolosta.
Ravinto koostuu siemenistä, viljoista, herneistä ja marjoista. Uuttukyyhky on sosiaalinen laji ja esiintyy usein pareittain tai pienissä ryhmissä; syysmuutolla se liikkuu sepelkyyhkyjen parveissa.
Syysmuutto ajoittuu elo–marraskuulle, ja laji talvehtii pääosin Länsi-Euroopassa. Suomessa rengastettuja yksilöitä on saatu saaliiksi Ranskassa ja Espanjassa, joissa kyyhkynmetsästys on suosittua. Satunnaisesti uuttukyyhkyjä voi talvehtia myös Suomessa.
Suojelu ja lainsäädäntö
Uuttukyyhky on Suomessa rauhoitettu laji eikä sillä ole metsästysaikaa. Laji ei kuulu riistalajeihin, ja sen metsästäminen on kielletty ympäri vuoden. Tunnistaminen on tärkeää erityisesti syysmuutolla, kun uuttukyyhkyjä lentää sepelkyyhkyparvissa. Ennen laukausta on varmistuttava, että lintu on metsästettävä sepelkyyhky.
Kanta ja suojelu
Uuttukyyhky on rauhoitettu laji ja luokiteltu elinvoimaiseksi. Kanta on kuitenkin paikoin harvalukuinen ja riippuvainen sopivien pesäkolojen saatavuudesta. Tehokkaalla pöntötyksellä kantaa voidaan tukea merkittävästi; esimerkiksi Helsingin Viikissä pöntötysohjelman myötä perivä uuttukyyhkykanta on vahva. Lentoaukon halkaisija sopivassa pöntössä on 80 mm, pöntön sisähalkaisija 20 cm ja korkeus noin 50 cm.