Yleiskuvaus
- Tukkakoskelo on keskikokoinen, siro ja helposti tunnistettava sukeltajasorsa, joka viihtyy erityisesti merenlahtien ja saariston rannoilla.
- Se on yleinen pesimälintu rannikoilla ja suurilla sisävesillä.
- Lajin tunnistaa parhaiten töyhdöstä ja ohuesta, sahalaitaisesta nokasta, joka on sopeutunut kalanpyyntiin.
Tuntomerkit
- Koko: 50–60 cm, paino 800–1200 g.
- Uros: harmaa selkä ja kyljet, valkea rinta, punaruskea kaula ja pitkä harjamainen töyhtö; pää vihertävän musta.
- Naaras: ruskea pää ja töyhtö, harmahtava vartalo, väriraja kaulan ja rinnan välillä.
- Nokka: kapea, punertava, kärjessä koukku, reunoilla pienet sahalaitaiset harjakset.
- Lento: nopea ja matala, tunnusomainen “viistävä” lentotyyli.
Erottaminen muista vesilinnuista
- Pitkä ja ohut nokka erottaa sen sorsista ja sotkista.
- Naaras voidaan sekoittaa isokoskeloon, mutta isokoskelolla takatöyhtö on pidempi ja kaulan väriraja selkeämpi.
- Isokoskeloon verrattuna sirompi, kapeampi ja kevyempi lentotapa.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Pesii rannikoilla, saaristossa ja suurilla sisävesillä.
- Talvehtii Itämerellä ja Länsi-Euroopan rannikoilla.
- Pesä suojaisessa paikassa lähellä vettä, usein kivien koloissa tai rannan kasvillisuudessa.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Sukeltava vesilintu, joka pyydystää pikkukaloja ja veden selkärangattomia.
- Ravinto: kalat (ahvenet, särjet, salakat), hyönteisten toukat, äyriäiset.
- Poikaset seuraavat emoaan heti kuoriuduttuaan ja oppivat sukeltamaan varhain.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Metsästettävä riistalaji. Metsästysaika 1.9.-31.12. Lakisäätäinen saalisilmoitusvelvollisuus
- Metsästys tapahtuu tyypillisesti veneestä, rannalta tai saaristopassissa muiden vesilintujen ohessa.
Kanta ja suojelu
- Laji on elinvoimainen (LC), mutta paikoin vähentynyt saariston ravintokannan muutosten vuoksi.
- Kestävän metsästyksen kannalta tärkeää on varma lajintunnistus ja rauhoitettujen lajien tunnistaminen.