Yleiskuvaus
Teeri on yksi Suomen yleisimmistä metsäkanalinnuista ja metsäkanalinnuista eniten metsästetty laji. Se on metsoa pienempi mutta pyytä huomattavasti suurempi, keskikokoinen kanalintu, joka viihtyy avoimien soiden, hakkuuaukeiden ja nuorten metsien reunamilla. Teeri tunnetaan erityisesti näyttävästä kevätsoidimestaan, jossa kukot kerääntyvät avoimille alueille esittelemään itseään naaraille.
Tuntomerkit
Sukupuolet eroavat selvästi toisistaan. Kukko on sinertävän musta, ja sen lentäessä siivissä erottuu valkoinen siipijuova, joka metsolta puuttuu. Pyrstö on tunnusomainen lyyrapyrstö, jonka uloimmat sulat kaartuvat sivuille. Naaras on ruskeankirjava ja suojavärinen, kooltaan kukkoa pienempi, ja sen pyrstö on lievästi lovipäinen. Teerikoiras painaa vähän yli kilon ja naaras vähän alle kilon.
Jäljet ja maastomerkit
- Jälki on metson jälkeä pienempi mutta selvästi pyyn jälkeä isompi; jälkipainallus on noin 8–9 cm. Jälkiä tapaa tavallisesti aukeiden laidoilta.
- Talvella teeri yöpyy lumikuopassa eli kiepissä, jonne se sukeltaa suoraan lennosta ja kaivaa metrin parin tunnelin. Usein teeret menevät kieppiin parvittain.
- Kiepin pohjalta löytyy ulostekasa. Teeren uloste muistuttaa metson ulostetta, mutta on kooltaan pienempi.
- Soidinpaikoilta löytyy keväisin tallattuja kohtia, sulkia ja ulosteita avoimilta paikoilta.
- Talvella ravinnonhaun jäljet näkyvät koivuissa, joiden urpuja ja silmuja teeri syö.
Ääni
Teerikukon soidinääni on kuriseva ja rytmikäs, ja se kantautuu soidinpaikalta keväisin tyynellä säällä kauas.
Erottaminen muista kanalinnuista
Teerikukon kanssa sekoittaa harvoin mitään muuta kanalintua, mutta naaraan tunnistaminen vaatii tarkkuutta.
- Teerikukko vs. metsokukko: teerikukko on selvästi pienempi, ja sillä on lyyrapyrstö sekä valkoiset siipijuovat.
- Teerinaaras vs. koppelo: teerinaaras on pienempi ja sorjempi. Koppelolla rinta ja kurkku ovat voimakkaan ruosteenoranssit, kun taas teerinaaras on yleisväriltään tasaisemman ruskea ja yksivärisempi. Teerellä on lisäksi valkoinen siipijuova, joka koppelolta puuttuu.
- Teeri vs. pyy: pyy on huomattavasti pienempi, ja sen pyrstö on lyhyt ja pyöreä.
- Lennossa teerikukon tunnistaa kontrastikkaista valkoisista siipijuovista jo kaukaa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Teeri on levinnyt lähes koko Suomeen, ja vain Tunturi-Lappi jää levinneisyyden ulkopuolelle. Sitä tavataan sekä havu- että lehtimetsissä, mutta runsaimmillaan kanta on puustoisilla soilla ja nuorissa, rikkonaisissa metsissä. Teeri karttaa sulkeutuneita, varjoisia metsiä ja suosii vaihtelevia, puoliavoimia maisemia: hakkuuaukeita, suoreunoja ja pelto-metsä-rajavyöhykkeitä. Soidinpaikat sijaitsevat avosoilla ja peltoaukeilla, ja talviravintoa tarjoavat etenkin koivua kasvavat reunametsät.
Käyttäytyminen
Teeri on seurallinen kanalintu, joka viettää suuren osan talvesta parvissa; talviparviin törmää usein viljelysten reunakoivikoissa. Soidin on yksi suomalaisen luonnon tunnetuimmista näkymistä: keväällä, soitimen huipentuessa vapun tienoilla, kukot kerääntyvät avosoille, pelloille tai jään pinnalle yhteissoitimelle. Teeri on seka-avioinen — parisidos kestää vain parittelun ajan, ja menestyneimmät kukot houkuttelevat useita naaraita. Vanhoilla kukoilla on soidinalueella omat reviirinsä, ja nuoret kukot pysyttelevät laidoilla. Kevätsoitimen lisäksi teerellä on syyssoidin, joka on kiihkeimmillään syyskuussa.
Naaras munii 6–10 munaa maassa sijaitsevaan pesään, ja vain naaras hoitaa poikueen. Haudonta kestää noin 26 vuorokautta. Poikaset syövät ensiviikkoinaan pääosin hyönteisiä ja siirtyvät parin viikon iässä kasviravintoon. Aikuisen teeren kesäravintoa ovat ruohovartiset kasvit, marjat ja sänkipeltojen vilja, ja talvella ravinto vaihtuu lähes täysin koivun urpuihin ja silmuihin.
Metsästysaika
- Lappi (Enontekiö, Inari, Kemijärvi, Kemi, Keminmaa, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello, Pelkosenniemi, Posio, Ranua, Rovaniemi, Salla, Savukoski, Simo, Sodankylä, Tervola, Tornio, Ylitornio): 10.9.2025–10.12.2025
- Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Etelä-Savo, Kainuu, Kanta-Häme, Keski-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Päijät-Häme, Satakunta, Utsjoki: 10.9.2025–10.11.2025
- Keski-Suomi, Uusimaa ja Varsinais-Suomi: 10.9.2025–10.10.2025
- Osassa Lappia (Kemi, Keminmaa, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello, Ranua, Rovaniemi, Simo, Tervola, Tornio, Ylitornio): 10.1.2026, vain urosteerien metsästys sallittu.
Lähde: Riistakeskus – teeri
Kanta ja suojelu
Teerikanta on Suomessa elinvoimainen, ja teeri on edelleen runsain metsäkanalintumme. Kanta vaihtelee voimakkaasti vuosittain pesintämenestyksen ja kevätsään mukaan. Pitkän taantuman jälkeen kanta on 2000-luvulla pysynyt vakaana tai paikoin jopa lievästi kasvanut, kun metsätalous on tuottanut sopivia avoimia elinympäristöjä. Teerikannan hoidossa keskeistä on metsästyksen alueellinen säätely, pesimäaikainen pienpetojen hallinta sekä monimuotoisten metsä- ja suoelinympäristöjen säilyttäminen.