Yleiskuvaus
- Susi on Suomen alkuperäinen suurpeto ja keskeinen osa metsäekosysteemiä.
- Elää perheryhmissä eli laumoissa ja liikkuu laajoilla reviireillä.
Tuntomerkit
- Koko: paino noin 30–80 kg.
- Väritys vaihtelee harmaanruskeasta tummanharmaaseen.
- Pitkä kuono, pystyt korvat ja suora, keskipitkä häntä.
- Liike tasaista ja suoraa; askeljäljet muodostavat usein lähes viivasuoran jonon.
Erottaminen muista lajeista
- Susi on koiraa selvästi suurempi, sen jäljet ovat suuremmat ja liikkuminen maastossa on usein suoraviivaisempaa kuin koiralla.
- Suden jälki on pitkänomainen ja siinä näkyvät kynnet, kun taas ilveksen jälki on pyöreä ja kynnetön; suden kulku on suoraviivaista, ilveksen kaartelevaa.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Esiintyy koko maassa, vahvin kanta Länsi-, Lounais- ja Itä-Suomessa.
- Pääasiallisesti elää laajoilla metsäalueilla, mutta saattaa liikkua saaliseläinten perässä myös asutuksen tuntumassa.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Lauma koostuu lisääntyvästä parista ja niiden jälkeläisistä.
- Ravinto pääosin hirvieläimiä, mutta myös jäniksiä ja pienempiä nisäkkäitä.
- Viestii ulvonnalla ja hajumerkeillä.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Suden metsästys on mahdollista maa- ja metsätalousministeriön asettamien alueellisten kiintiöiden puitteissa.
- Lisäksi suden pyynti voi olla mahdollista Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.
- Metsästyksen ehdot, alueet ja ajankohdat määräytyvät kulloinkin voimassa olevien asetusten ja lupapäätösten perusteella.
Kanta ja suojelu
- Suomen susikanta noin 400-600 yksilöä (Luke 2025)
- Suden suojelustatus EU:ssa on muuttunut, ja sen metsästystä voidaan säädellä kansallisin päätöksin.