Yleiskuvaus
Sinisorsa eli heinäsorsa on Suomen yleisin vesilintu ja sorsastuslajeista tärkein. Se on kookkain ja raskastekoisin pintasorsamme ja toimii käytännössä vertailulajina muille sorsakokoisia vesilintuja tunnistaessa. Sinisorsa on erittäin sopeutuvainen — se pesii järvillä, joilla, merenlahdilla, kosteikkoilla ja kaupunkipuistoissa.
Tuntomerkit
Sukupuolet näyttävät selvästi erilaisilta. Uroksen vihreä metallinkiiltoinen pää, keltainen nokka, kastanjanruskea rinta ja harmaa vartalo tekevät siitä helposti tunnistettavan. Naaras on kellertävän ruskea ja tummakuvioinen — nokan musta ja oranssi kuviointi auttaa erottamaan sen muista naarassorsista.
Molemmilla sukupuolilla on siivessä tummansinisenä loistava siipipeili, jota reunustaa valkoinen juova. Jalat ovat oranssinpunaiset. Lennossa siipien alapinnat ovat valkoiset ja lento on raskasta ja suoraviivaista.
Ääni
Sinisorsan kutsuääni.
Erottaminen muista vesilinnuista
Uros on helppo tunnistaa. Naaras voi sekoittua muihin ruskeankirjaviin sorsiin.
- Tavi on selvästi sinisorsaa pienempi — helppo kokoero.
- Haapana: naaras on sinisorsaa pienempi ja punaruskeasävyisempi.
- Harmaasorsa: naaraan nokassa mustan ja oranssin raja on jyrkkä ja suora — sinisorsalla se on epäselvä.
- Siipipeili: sinisorsalla se on tummansinen — tunnistusapuna sekä lennossa että levossa.
- Sinisorsa on pintasorsa — se nousee vedestä suoraan ilmaan, ei ota juoksevia askelia kuten sukeltajasorsat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Sinisorsa pesii runsaslukuisena koko maassa, painopiste Etelä-Suomessa. Se viihtyy rehevillä järvillä, joilla, lammilla ja merenlahdilla, mutta myös asutuksen tuntumassa kaupunkipuistoissa ja rannoilla. Ainoastaan kaikkein karuimmista vesistöistä laji puuttuu. Sinisorsa on ainoa vesilintulajimme, joka talvehtii säännöllisesti kaupungeissa ihmisruokinnan turvin — sulat joet, puistolammikot ja ruokintapaikat mahdollistavat talvehtimisen myös ankarana talvena.
Käyttäytyminen
Sinisorsa on pintasorsa, joka ruokailee matalassa vedessä kaatamalla päänsä pinnan alle tai uiden vesikasvustojen seassa. Ravinto on monipuolista: vesikasvillisuus, siemenet, hyönteiset, äyriäiset ja pienet selkärangattomat. Syksyllä sinisorsat kokoontuvat usein suuriksi parviksi sopiville ruokailu- ja lepoalueille ennen muuttoa.
Naaras munii huhtikuun lopussa tai toukokuussa 5–12 munaa. Pesä on usein ruoikossa tai rantaniityllä, mutta joskus kaukanakin vedestä esimerkiksi tiheässä pensaikossa. Naaras hautoo munat yksin noin neljä viikkoa. Poikaset ovat pesästälähtijöitä ja seuraavat emoa vedelle heti kuoriutumisen jälkeen. Syyskuusta lähtien koiraat alkavat sulkia takaisin juhlapukuun, joten syksyllä parvissa voi nähdä hyvinkin erinäköisiä yksilöitä. Muutto tapahtuu myöhään — loka–marraskuussa.
Metsästysaika
- Koko maa: 20.8.2025–31.12.2025 (kausi alkaa klo 12.00)
- Sinisorsa on sorsalinnuista yleisin saalislaji — vuosisaalis on satojatuhansia yksilöitä.
- Tunnistus ennen laukausta on tärkeää sekaparvissa, joissa voi olla myös rauhoitettuja lajeja.
Lähde: Riistakeskus – sinisorsa
Kanta ja suojelu
Sinisorsakanta on suuri ja laji on elinvoimainen koko maassa. Kosteikkojen hoito ja pesimäalueiden säilyminen tukevat kantaa merkittävästi — kosteikkojen perustaminen ja kunnostaminen ovat tärkeimpiä riistanhoitotoimia vesilinnuston hyväksi. Kaupungeissa talvehtivat linnut ovat riippuvaisia ihmisten järjestämästä ruokinnasta. Sinisorsa on vuositasolla sorsalinnuista selvästi tärkein saalislaji — vuosisaalis on satojatuhansia yksilöitä — ja siksi sen kannan seuranta on riistanhoidon kannalta keskeistä.