Yleiskuvaus
Sepelhanhi on pienikokoinen ja tumma arktinen hanhi, joka pesii kaukana pohjoisessa ja näkyy Suomessa lähinnä muuttoaikoina rannikolla. Nimensä se on saanut kaulan sivun valkoisesta laikusta. Sepelhanhi on Suomessa rauhoitettu, eikä se kuulu riistalajeihin.
Tuntomerkit
Sepelhanhi on hanhistamme pienin, suunnilleen sinisorsan kokoinen. Pää, kaula ja rinta ovat mustat, ja selkä on harmaanruskea; vatsan sävy vaihtelee vaaleasta tummaan alalajin mukaan. Aikuisella linnulla on kaulan sivulla pieni valkoinen laikku, joka on lajin tunnusomaisin piirre. Nokka on lyhyt ja musta. Lennossa sepelhanhet liikkuvat löyhissä parvissa rannikkoa myötäillen, eivät tiiviissä auramuodostelmissa kuten harmaat hanhet.
Ääni
Näyte sepelhanhen ääntelystä:
Erottaminen muista hanhista
Sepelhanhi muistuttaa etäältä hieman valkoposkihanhea, mutta erot ovat selvät.
- Sepelhanhi on selvästi pienempi ja kauttaaltaan tummempi. Sillä on vain pieni valkoinen laikku kaulan sivulla, ei valkoposkihanhen laajaa valkoista kasvomaskia.
- Lennossa sepelhanhi näyttää lähes yhtenäisen tummalta ilman selvää siipikuviota.
Levinneisyys ja elinympäristö
Sepelhanhi pesii arktisella tundralla Euraasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa, ja Suomea lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Uralin itäpuolella. Suomen kautta laji muuttaa runsaslukuisena etenkin Suomenlahden yli loppukeväällä ja alkukesästä matkalla pesimäalueille, ja sitä havaitaan läpimuuttajana myös syksyllä; täällä sepelhanhi ei pesi. Se on rannikon ja saariston laji, joka ruokailee merenrantaniityillä ja matalilla merenlahdilla ja talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla.
Käyttäytyminen ja ravinto
Sepelhanhi muuttaa ja ruokailee suurissa, matalalla rannikkoa myötäilevissä parvissa. Ravintona ovat rannan ja rantaniittyjen kasvit, kuten meriajokas ja levät.
Metsästys ja lainsäädäntö
Sepelhanhi ei kuulu Suomen riistalajeihin. Se on rauhoitettu koko maassa luonnonsuojelulain nojalla, eikä sitä saa metsästää.
Kanta ja suojelu
Sepelhanhen maailmankanta on arvioitu vakaaksi, mutta laji on hyvin riippuvainen harvalukuisista rannikon levähdys- ja talvehtimisalueista, jotka ovat alttiita rakentamiselle ja ilmastonmuutokselle. Tämän vuoksi suojelluilla rannikkoalueilla on lajille suuri merkitys.