Yleiskuvaus
Saukko on vesistöihin erikoistunut näätäeläin ja erinomainen uimari, joka viihtyy puhtaiden jokien, järvien ja merenrantojen äärellä. Se liikkuu sujuvasti veden ja jään rajassa myös talvella. Saukko on Suomessa rauhoitettu, eikä sitä saa metsästää.
Tuntomerkit
Saukko on suurikokoinen ja virtaviivainen vesieläin. Ruumiin pituus on 50–100 cm, voimakas häntä 26–55 cm ja paino 2,5–15 kg. Turkki on yleisväriltään ruskea ja vatsapuolelta hieman vaaleampi. Pää on leveäkuonoinen ja varustettu pitkillä viiksikarvoilla, ja korvat jäävät pieniksi. Häntä on tyvestä paksu ja kärkeä kohti kapeneva. Lyhyissä jaloissa varpaita yhdistävät räpylät tekevät saukosta tehokkaan uimarin.
Erottaminen muista pienpedoista
Vedessä saukko voi muistuttaa muutamaa muuta lajia.
- Minkki on selvästi pienempi ja yleensä tummemman tasavärinen. Lumessa saukon jälki on myös huomattavasti minkin jälkeä suurempi.
- Majava voi uidessa muistuttaa saukkoa, mutta se on isompi, kasvinsyöjä ja sillä on leveä, litteä häntä. Saukon häntä on pyöreä ja kärkeä kohti kapeneva.
Levinneisyys ja elinympäristö
Saukkoa tavataan koko Suomessa, paikoin tosin vain satunnaisesti. Se on vesiympäristön erikoistunut asukki, joka seurailee jokia, järviä ja vesistöjä yhdistäviä metsäojia. Saukko voi toisinaan kulkea kaukanakin avovedestä, mikä selittää metsästä löytyvät jäljet. Pesänsä se tekee tavallisesti joentörmään, kivenkoloon tai rantapenkkaan.
Käyttäytyminen ja ravinto
Saukko liikkuu enimmäkseen yöllä ja hämärissä ja on erinomainen sukeltaja. Se saalistaa pääosin kalaa, mutta ravinnoksi kelpaavat myös sammakot, ravut, vesilinnut ja niiden munat sekä vesimyyrät, piisamit ja muut pikkunisäkkäät. Saukko merkitsee reviiriään jättämällä ulosteita näkyville paikoille, kuten vesikiville ja rannoille; ulosteissa erottuu usein kalan suomuja ja luita.
Lisääntyminen
Saukon kiima-aika ajoittuu tavallisesti helmi-maaliskuuhun ja kesä-heinäkuuhun. Naaras synnyttää huhti-toukokuussa 2–5 poikasta, ja pesä sijaitsee yleensä joentörmässä.
Jäljet
Saukko etenee näätäeläinten tapaan loikkien, ja kantavalla hangella askel venyy 70–110 senttiin. Raskasrakenteisena se kuitenkin ravaa muita näätäeläimiä useammin lyhyet jalat harallaan, jolloin askel on 40–60 cm. Lumeen jää usein hännän laahausjälki, ja syvässä lumessa saukko puskee leveää kulku-uraa tai liukuu vatsallaan ottaen vauhtia. Etutassun jälki on 7–9 cm ja takatassun pienempi, 5–7 cm; varpaiden väliin pingottuva ihopoimu paljastaa uimaräpylän. Viisi varvasta erottaa saukon jäljen ketun ja supikoiran jäljistä.
Metsästys ja lainsäädäntö
Saukko on rauhoitettu metsästyslaissa, eikä sitä saa metsästää. Vain kalanviljelylaitoksilla saukkoja voidaan pyytää pieniä määriä vahinkojen estämiseksi, ja siihenkin tarvitaan Suomen riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa.
Lähde: Riistakeskus – saukko
Kanta ja suojelu
Saukkoa tavataan nykyään koko maassa, joskin paikoin vain satunnaisesti. Kannan tilaa seurataan muun muassa lumijälkilaskennoin, ja lajin säilymiselle tärkeintä on puhtaiden ja kalaisten vesistöjen turvaaminen.