Saksanhirvi on Suomessa rauhoitettu. Sen kaataminen on metsästysrikos. Tunnista laji huolellisesti ennen laukausta.
Yleiskuvaus
Saksanhirvi on hirven jälkeen Euroopan suurin hirvieläin ja laajalle levinnyt laji naapurimaissa. Suomessa lajia ei esiinny vakiintuneena kantana, mutta yksittäisiä yksilöitä on vaeltanut rajan yli Ruotsista ja Venäjältä. Suomessa on dokumentoitu useita tapauksia, joissa saksanhirvi on kaadettu vahingossa. Tämän vuoksi lajintuntemus on Suomessa metsästävälle käytännössä tärkeää.
Tuntomerkit
Saksanhirvi on kookas eläin: urokset painavat 100–225 kg ja naaraat 80–120 kg, säkäkorkeus on 120–150 cm. Väritys on kesällä punertavanruskea ja talvella tummahko harmaa. Perässä on vaaleanruskea peräpeili, joka ulottuu hännän yläpuolelle. Häntä on lyhyt.
Sarvet on ainoastaan uroksella. Ne ovat suuret ja monihaaraiset, mutta eivät koskaan lapiomaisia. Tämä on keskeinen ero saksanhirven ja kotimaisempien hirvieläinten välillä. Naarailla ei ole sarvia.
Jäljet
Saksanhirven sorkanjälki on selvästi suurempi kuin valkohäntäpeuran mutta pienempi kuin hirven. Muodoltaan se muistuttaa hirven jälkeä. Alueilla, joissa saksanhirven liikkuminen on mahdollista, jäljet kannattaa ottaa vakavasti ja tarvittaessa ilmoittaa riistakeskukselle.
Ääni
Uroksen kiima-aikana (elokuu–lokakuu) päästämä mylvintä, joka kuuluu hyvissä oloissa kilometrien päähän.
Erottaminen muista sorkkaeläimistä
Saksanhirven tunnistaminen on tärkeää nimenomaan sen rauhoitetun aseman vuoksi. Tärkeimmät erottavat merkit:
- Hirvi on tummempi ja selvästi kookkaampi. Hirven uroksen sarvet voivat olla lapiomaisia, saksanhirven eivät koskaan.
- Valkohäntäpeura on selvästi pienempi ja sillä on pitkä valkoinen häntä, joka nousee pystyyn juostessa. Saksanhirvellä häntä on lyhyt ja perä vaaleanruskea.
- Kuusipeura on pienempi ja uroksella leveät lapiosarvet. Saksanhirven sarvet ovat aina haarasarvet.
- Saksanhirven vaaleanruskea peräpeili hännän yläpuolella on hyvä erottava tunnistusmerkki kaikista muista kotimaisista lajeista.
Jos olet epävarma, älä ammu. Epäselvissä tilanteissa ilmoita havainnosta paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle tai riistakeskukselle.
Levinneisyys
Saksanhirvi esiintyy yleisenä riistalajina kaikissa Suomen naapurimaissa: Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Venäjällä. Kannat ovat vahvistuneet useissa maissa viime vuosikymmeninä. Suomessa ei ole omaa luonnonvaraista kantaa, mutta vaeltavia yksilöitä tavataan satunnaisesti erityisesti Kaakkois-Suomessa ja pohjoisessa lähellä Ruotsin rajaa. Kantojen kasvaessa naapurimaissa vaeltaminen Suomeen todennäköisesti lisääntyy.
Käyttäytyminen
Saksanhirvi on laumaeläin. Naaraat ja vasat liikkuvat omissa ryhmissään, urokset erillään kiima-ajan ulkopuolella. Kiima-aika on syys–lokakuussa: urokset ääntelevät voimakkaasti ja kilpailevat naaraista. Naaras synnyttää yleensä yhden vasan vuodessa.
Suojelu ja lainsäädäntö
Saksanhirvi on Suomessa täysin rauhoitettu. Sen kaataminen ilman erityistä lupaa on metsästysrikos riippumatta siitä, onko se tapahtunut vahingossa. Jos epäilet havainneesi saksanhirven, ilmoita siitä riistakeskukselle tai paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.