Yleiskuvaus
- Pyy on pienin Suomen metsäkanalinnuista ja samalla yksi yleisimmistä.
- Se viihtyy rehevissä sekametsissä, lehtomaisilla rinteillä ja vesistöjen varsilla.
- Pyy on arka ja liikuskelee usein pareittain tai yksin.
Tuntomerkit
- Koko: noin 350–450 g, pituus 35–40 cm.
- Uros: harmahtava, rinnassa punaruskea vyö, kurkku musta ja reunustettu valkoisella.
- Naaras: ruskeankirjava, kaulassa ja rinnassa hienoa viirustusta, kurkku vaalea.
- Lyhyt pyöreä pyrstö, jossa musta poikkijuova kärjessä.
- Lento: nopea ja suora, lähtee usein äkisti tiheiköstä.
Erottaminen muista kanalinnuista
- Selvästi pienempi kuin teeri tai riekko.
- Lennossa vaikuttaa “pyöreältä” ja lentää matalalla, usein siivet suhisten.
- Uroksen vihellys on tunnusomainen ja kantava tyynellä säällä.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Levinnyt lähes koko maahan, mutta harvinaisempi avoimilla seuduilla ja pohjoisimmassa Lapissa.
- Suosii lehtipuuvaltaisia sekametsiä, joissa on tiheikköjä ja vesistöjen läheisyyttä.
- Talvella pysyttelee samoilla alueilla; ruokailu painottuu pensaikkoihin ja lehtipuihin.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Usein yksin tai pareittain elävä laji.
- Soidin tapahtuu maassa tai matalalla oksalla keväällä.
- Ravinto: keväällä silmut ja lehdet, kesällä marjat ja hyönteiset, talvella lepän ja koivun urvut.
- Poikaset syövät aluksi hyönteisiä kasvaakseen nopeasti.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Pyy on metsästettävä riistalaji suuressa osassa maata; ajat ja paikalliset rajoitukset vaihtelevat.
- Pyy metsästetään usein pillittämällä, jäljestämällä tai haulikkojahdissa kävellen.
- Laji on herkkä elinympäristömuutoksille, joten paikallisia rauhoituksia esiintyy.
Kanta ja suojelu
- Pyypopulaatio on vakaa.
- Pyy pärjää metsätalousympäristöissä, jos tiheikköjä ja lehtipuustoa säilyy.
- Monipuolisten metsärakenteiden ja reunametsien säilyttäminen tukee kantaa.