Pesukarhu on EU:n haitalliseksi säädetty vieraslaji. Sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja ympäristöön päästäminen on kielletty.
Yleiskuvaus
Pesukarhu on alkuperältään pohjoisamerikkalainen petoeläin, joka on levittäytynyt Eurooppaan alun perin turkistarhauksen ja riistaistutusten seurauksena. Laji on erittäin sopeutuvainen ja menestyy sekä metsissä että kaupunkialueilla. Euroopassa vahvimmat kannat ovat Saksassa, jossa populaatio on kasvanut hyvin suureksi, sekä Ranskassa ja Tanskassa.
Suomessa pesukarhusta ei ole varmistettuja havaintoja luonnossa. Lajin leviäminen tänne on kuitenkin mahdollista tulevina vuosikymmeninä, kun Euroopan kannat kasvavat ja laajenevat pohjoisemmaksi. Metsästäjän on tärkeää tunnistaa laji, jotta mahdollinen havainto osataan ilmoittaa viranomaisille.
Tuntomerkit
Pesukarhu on supikoiran kokoinen tai hieman suurempi: ruumiinpituus 48–70 cm, hännän pituus 20–26 cm, paino 4–10 kg (keskimäärin noin 8 kg). Urokset ovat naaraita selvästi kookkaampia. Turkki on paksu ja väritys vaihtelee harmaasta punertavaan tai lähes mustaan.
Selkein tuntomerkki on musta silmämaski, jonka ympärillä olevat vaaleat karvat korostavat kontrastia. Häntä on tuuhea ja siinä on viisi leveää mustaa poikkiraitaa. Syksyllä pesukarhu varastoi rasvaa häntäänsä talvea varten, jolloin se on huomattavasti tuuheampi kuin keväällä. Jalat ovat suhteellisen pitkät ja väritys jaloissa melko vaalea.
Jäljet
Pesukarhun jäljessä näkyy viisi varvasta pitkine, harottavine kynnineen. Etutassun jälki on noin 7 cm ja takatassun noin 9 cm pitkä. Jälki on selvästi suurempi ja muodoltaan erilainen kuin supikoiralla.
Erottaminen supikoirasta
Pesukarhu ja supikoira ovat molemmat samankokoisia, harmahtavia ja molemmilla on tumma naamio silmien ympärillä. Lajit voidaan kuitenkin erottaa usealla luotettavalla merkillä.
- Jalat: pesukarhu seisoo korkeammalla ja vaikuttaa pitkäsääriseltä, kun taas supikoira on matala ja lyhytjalkainen. Pesukarhun jalat ovat vaaleat, supikoiran tummat.
- Häntä: pesukarhun hännässä erottuu yleensä viisi leveää ja tummaa poikkirengasta. Supikoiran hännän kuviointi on epämääräisempää eikä yhtä selvärajaista.
- Liike: pesukarhu on ketterä ja nousee tarvittaessa puihin. Supikoira liikkuu kömpelösti maan tasossa eikä kiipeile.
- Etutassut: pesukarhu käsittelee ruokaa kädenomaisilla etutassuillaan, kun taas supikoira ei osaa käyttää etukäpäliään tarttumiseen.
- Jälki: pesukarhun jäljessä erottuu viisi varvasta ja pitkät kynnet, ja etutassun painauma on noin 7 cm. Supikoiran jälki on pienempi (4–5,5 cm) ja pyöreämpi, ja siinä näkyy vain neljä varvasta lyhyin kynsin.
Levinneisyys ja elinympäristö
Pesukarhu on alkuperältään Pohjois-Amerikan laji. Euroopassa se on vakiinnuttanut kantansa erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Tanskassa. Saksassa kanta on kasvanut erittäin suureksi ja laji on levinnyt laajalle ympäri maan. Yksittäisiä yksilöitä on tavattu myös muissa Euroopan maissa.
Suomessa pesukarhusta ei ole varmistettuja havaintoja. Eurooppalaisten kantojen kasvaessa ja laajentuessa pohjoiseen lajin leviäminen Suomeen lähivuosikymmeninä on mahdollista. Laji viihtyy metsissä, vesistöjen äärellä ja kaupunkialueilla. Se on erittäin sopeutuvainen eikä vältä ihmisasutusta.
Lähde: Vieraslajit.fi – pesukarhu
Käyttäytyminen
Pesukarhu on pääosin yöaktiivinen ja kaikkiruokainen. Se ui mielellään ja ruokailee usein veden äärellä. Ravinto koostuu kasveista, hyönteisistä, sammakkoeläimistä, linnunmunista, pienistä nisäkkäistä ja jätteistä. Kaupungeissa se oppii avaamaan roskapöntöt ja hyödyntämään ihmisperäistä ravintoa tehokkaasti.
Naaras synnyttää keskimäärin neljä pentua kerrallaan, ja useimmat naaraat lisääntyvät jo ensimmäisenä elinvuotenaan. Suotuisissa olosuhteissa kanta voi tämän vuoksi kasvaa nopeasti. Talvella pesukarhu vetäytyy lepoon, mutta se ei vaivudu varsinaiseen talviuneen.
Terveys ja taudit
Pesukarhu voi kantaa ja levittää useita tauteja. Merkittävin on Baylisascaris procyonis, pesukarhun suolinkainen, jonka munat voivat pysyä maaperässä tartuttavina useita vuosia. Loinen voi aiheuttaa ihmiselle vakavan, jopa hengenvaarallisen taudin, ja tartunnan voi saada pesukarhun käymäläpaikkojen kautta; suurimmassa vaarassa ovat lapset. Pesukarhu voi levittää myös rabiesta, leptospiroosia ja penikkatautia.
Jos pesukarhu vakiintuu Suomeen, nämä tautiriskit on otettava vakavasti erityisesti pihoilla ja leikkipaikoilla.
Lähde: Vieraslajit.fi – pesukarhu
Lainsäädäntö ja pyynti
Pesukarhu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Sen maahantuonti, hallussapito, kasvatus, myynti ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitun lemmikin saa pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka, mutta se ei saa lisääntyä tai päästä luontoon.
Pesukarhun pyyntiä koskevat pääosin samat metsästyslain säännökset kuin rauhoittamattomia eläimiä. Metsästyskorttia ei tarvita, mutta pyytäjän on osattava tunnistaa laji varmasti, hallittava lailliset pyyntitavat ja -välineet sekä lopetettava eläin viivytyksettä ja tuottamatta sille tarpeetonta kärsimystä. Sääntöjen vastainen pyynti on rangaistava teko.
Jos havaitset pesukarhun Suomen luonnossa, ilmoita havainnosta vieraslajien ilmoituslomakkeella.
Lähde: Vieraslajit.fi – pesukarhu
