Yleiskuvaus
Närhi on varislintujen heimon värikkäin edustaja Suomessa ja yksi metsiemme näyttävimmistä linnuista. Toisin kuin mustat ja harmaat sukulaisensa, närhi on lämpimän harmaanruskea, ja sen siivessä on huomiota herättävä sininen, tummaraitainen kuviolaikku. Närhi tunnetaan parhaiten tammenterhojen ahkerana kätkijänä, ja sillä on keskeinen rooli tammen leviämisessä. Närhi on rauhoitettu laji, eikä se ole riistaeläin.
Tuntomerkit
Närhi on suunnilleen naakan kokoinen: pituutta on 32–35 cm, siipien kärkiväliä 54–58 cm ja painoa 140–180 grammaa. Yleissävy on lämmin harmaanruskea, pyrstö musta, ja kurkku sekä yläperä erottuvat vaaleina. Tärkein tuntomerkki on siiven etureunassa hohtava sininen, tummaraitainen kenttä, jollaista ei ole millään muulla kotimaisella linnulla. Kasvoilla kulkee leveä musta viiksijuova, ja uhatessaan tai kiihtyessään närhi nostaa päälakensa juovikkaat sulat pystyyn pieneksi töyhdöksi.
Ääni
Useimmiten närhestä kuulee kovan, käheän rääkäisyn, jolla se sekä varoittaa että kutsuu; ääni paljastaa linnun monesti ennen kuin sen ehtii nähdä. Närhi on myös taitava matkija ja jäljittelee esimerkiksi hiirihaukan ja kanahaukan ääntelyä. Rauhallisina hetkinä, etenkin alkukeväällä, siltä voi kuulla hiljaista, pulppuilevaa laulua.
Erottaminen muista varislinnuista
Närhi on värityksensä ansiosta käytännössä sekoitusvaaraton. Mikään muu kotimainen varislintu ei ole vastaavan ruskeansävyinen, eikä millään muulla ole sinistä siipilaikkua.
- Varis, naakka, korppi ja mustavaris ovat mustia tai mustanharmaita, eivät ruskeita.
- Harakka on mustavalkoinen ja pitkäpyrstöinen.
- Sininen siipilaikku ja vaalea, mustajuovainen päälaki erottavat närhen varmasti kaikista muista varislinnuista.
Levinneisyys ja elinympäristö
Närhen tyypillistä elinympäristöä ovat kuusivoittoiset havu- ja sekametsät, mutta se on kotiutunut myös puistoihin ja pihoihin. Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin laji on tavallinen, mutta sitä pohjoisempana sen tapaa vain harvoin. Syksyllä närhiä näkee usein tammien tuntumassa terhoja noukkimassa.
Käyttäytyminen ja ravinto
Närhi on kaikkiruokainen. Kesällä ruokavalioon kuuluu hyönteisiä ja muuta eläinravintoa, ja laji verottaa myös muiden lintujen munia ja poikasia. Syksyllä närhen tunnetuin puuha on terhojen varastointi: se täyttää kurkkupussinsa tammenterhoilla ja vie ne talvivarastoon, toisinaan kauas alkuperäiseltä puulta, kätkien ne sammaleen alle ja maahan. Osa kätköistä jää keväällä löytymättä ja pääsee itämään, minkä ansiosta närhi on tammen tehokkain levittäjä.
Pesä rakennetaan puuhun. Pesyeessä on 3–8 munaa, ja haudonta kestää runsaat kaksi viikkoa. Poikasten ruokinnasta huolehtivat molemmat emot.
Rauhoitus
Närhi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, eikä se ole riistalaji. Sitä ei saa metsästää tai pyydystää, eikä sen pesintää saa häiritä. Lainvastaisen tappamisen varalta närhelle on määritelty myös ohjeellinen korvausarvo. Närhi on lajitietopankissa mukana osana varislintujen tuntemusta: metsästäjän on osattava tunnistaa laji ja jättää se rauhaan.
Kanta ja suojelu
Närhi on Suomessa yleinen ja elinvoimainen laji. Se hyötyy monipuolisista metsistä ja sopeutuu myös ihmisen lähelle puistoihin ja pihoille.