Yleiskuvaus
Naakka on selvästi varista pienempi varislintu ja yksi kulttuurimaiseman tutuimmista linnuista etenkin maan eteläpuoliskossa. Se pesii kolonioissa rakennusten, kallioiden ja kolopuiden koloissa, ja samat pesäpaikat voivat olla käytössä vuosikymmeniä. Naakka on osittaismuuttaja: osa linnuista talvehtii Suomessa, osa muuttaa etelään.
Naakka on sosiaalinen lintu, joka muodostaa pysyviä parisuhteita: pariskunta pysyy yhdessä ympäri vuoden ja vuodesta toiseen.
Tuntomerkit
Naakka on selvästi varista pienempi, tummanharmaa varislintu. Tärkein tuntomerkki on vaalea silmän iiris, joka erottaa naakan kaikista muista kotimaisista varislinnuista, joilla silmä on tumma. Niskassa ja kaulan sivuilla on selvästi vaaleammat harmaat alueet, ja musta nokka on lyhyehkö.
Lennossa naakka muistuttaa enemmän kyyhkyä kuin varista: lento on nopeaa ja keveää, ja siiveniskut ovat jäntevät ja terävät. Siivet ovat melko lyhyet ja suippokärkiset, mikä korostaa kyyhkymäistä vaikutelmaa. Naakkaparvet lentävät usein matalalla hurjaa vauhtia puita ja muita esteitä väistellen, ja joskus ne myös kaartelevat taivaalla suurina parvina.
Ääni
Naakan ääni on kimeä, toistuva huuto.
Erottaminen muista varislinnuista
Naakka on helppo erottaa muista kotimaisista varislinnuista koon ja tuntomerkkien perusteella.
- Varis on naakkaa selvästi suurempi ja harmaanmusta, ilman vaaleaa silmää tai harmaata niskaa.
- Korppi on huomattavasti suurempi, kokonaan musta ja lentää kiilamaisella pyrstöllä.
- Harakka on mustavalkoinen ja pitkäpyrstöinen, ei sekoitusvaraa.
- Vaalea silmä on naakan luotettavin tuntomerkki läheltä katsottuna.
Levinneisyys ja elinympäristö
Naakka on tavallinen näky eteläisen Suomen kulttuurimaisemassa. Se pesii kaupungeissa, kylissä, kartanoalueilla ja kalliorannoilla, missä on sopivia pesäkoloja. Pesäpaikkoja ovat rakennusten savupiiput, räystäsrakenteet, seinämien kolot ja kolopuut. Naakat pesivät yhdyskuntina, joissa voi olla kymmeniä, jopa yli kolmekymmentä paria. Talvella naakat kokoontuvat usein suuriksi parviksi ja liikkuvat laajemmalla alueella ruokailumaastoissa.
Loppusyksyllä ja talvella muualta muuttaneet naakat liittyvät paikallisiin parviin, jolloin naakkamäärät voivat kasvaa huomattavasti. Naakat seuraavat usein karjaa pelloilla ja käyvät lintupöydillä.
Käyttäytyminen ja pesintä
Naakka elää pysyvässä parisuhteessa: sama pari pysyy yhdessä ympäri vuoden ja vuodesta toiseen. Pariskunta valitsee pesäkolon yhdessä ja puolustaa sitä muita naakkoja vastaan. Pesäkoloon kerätään runsaasti rakennusmateriaalia, kuten oksankappaleita, lehtiä, villaa ja muuta pehmeää. Naakka munii huhti–toukokuussa 4–6 munaa, ja hautominen kestää noin 18 vuorokautta.
Ravinto on monipuolista: hyönteiset, madot, siemenet, marjat ja jätteet. Naakka on opportunisti, joka hyödyntää kaikki tarjolla olevat ravintolähteet. Parvessa naakat viestivät toisilleen aktiivisesti ja varoittavat uhkista nopeasti.
Rauhoitus ja metsästys
Naakka on rauhoittamaton lintu, ei riistalaji. Sillä on kuitenkin pesimäaikainen rauhoitus koko maassa 10.3.–31.7.
- Rauhoitusajan ulkopuolella naakan saa pyydystää ilman pyyntilupaa.
- Omassa pihapiirissä pyynti onnistuu ilman erillistä lupaa; muilla alueilla siihen tarvitaan metsästysoikeuden haltijan lupa.
- Rauhoittamattoman linnun pyyntiin ei tarvita metsästyskorttia, mutta aseen ja patruunoiden lupien on oltava kunnossa.
- Myös rauhoitusaikana pyydystäminen voi olla mahdollista Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla.
Lähde: Riistakeskus – naakka
Kanta ja suojelu
Naakkakanta on Suomessa elinvoimainen ja kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, etenkin Etelä- ja Keski-Suomen taajamissa ja maaseudulla. Runsastunut kanta aiheuttaa myös vahinkoa: naakat tukkivat savupiippuja ja muita rakenteita, sotkevat parveutumisalueita ulosteillaan ja aiheuttavat satovahinkoja pelloilla. Juuri vahinkojen vuoksi naakka palautettiin metsästyslain piiriin vuonna 2018, jolloin siitä tuli rauhoittamaton laji.