Yleiskuvaus
Merihanhi on suurikokoinen, vaaleanharmaa hanhi ja yksi kotoperäisistä hanhilajeistamme. Se on rannikon ja saariston lintu, jonka tunnistaa muita harmaita hanhia vaaleammasta olemuksesta ja kirkkaan oranssista nokasta. Merihanhi on rannikkoalueilla metsästettävä riistalaji.
Tuntomerkit
Merihanhi on harmaista hanhistamme helpoin tunnistaa. Se on hieman metsähanhea suurempi ja tukevampi, ja painoa kertyy noin 2,5–3,5 kg. Yleisväri on muita hanhia vaaleampi sekä maassa että lennossa. Pää ja paksu kaula ovat tasaisen vaalean ruskeanharmaat eivätkä erotu muuta lintua tummempina. Aikuisen nokka on paksu ja kirkkaan oranssi ilman mustaa, kun taas nuorilla linnuilla nokan kärjessä on syksyllä musta kynsi. Jalat ovat vaaleanpunaiset. Lennossa siipien hopeanharmaat etureunat rajautuvat jyrkästi tummiin kärkisulkiin, ja kirkkaassa valossa siivet näyttävät lähes mustavalkoisilta.
Ääni
Merihanhen ääntely on meluisaa ja karheaa kaakatusta, johon sekoittuu toisinaan kirkkaampia kiljahduksia. Usein lintu paljastaa itsensä äänellään jo ennen kuin se ehtii näkyä.
Erottaminen muista hanhista
Merihanhi sekoitetaan helpoimmin metsähanheen, mutta värit ja nokka erottavat lajit.
- Merihanhi on yleisväriltään vaaleampi, ja sen nokassa on selvästi runsaasti oranssia. Se on tyypillinen rannikon ja meren laji.
- Metsähanhi on selvästi tummempi, ja sen muuten tummassa nokassa on vain kapea oranssi raita. Se on tyypillinen sisämaan, soiden ja peltojen laji.
- Muistisääntö: vaalea lintu ja paljon oranssia nokassa tarkoittaa merihanhea, tumma lintu ja vain pieni oranssi raita metsähanhea.
Levinneisyys ja elinympäristö
Elinympäristönään merihanhella ovat merenrannat ja saaristo. Se pesii koko rannikolla Virolahdelta Tornioon mutta on sisämaassa vain harvinainen vieras. Linnut saapuvat pesimäalueille jo maalis-huhtikuussa. Syysmuutto alkaa muita hanhia aikaisemmin: Perämeren seudulta merihanhet häviävät jo elokuun aikana ja muualta maasta viimeistään syyskuussa. Jo heinäkuusta alkaen ne kerääntyvät suuriksi parviksi, ja parhailla rantaniityillä ja sänkipelloilla laiduntaa toisinaan satoja tai jopa tuhansia lintuja. Talvehtimaan merihanhet suuntaavat Länsi- ja Etelä-Eurooppaan.
Käyttäytyminen ja ravinto
Merihanhi pesii yhdyskunnissa ja muodostaa kiinteän parin, joka palaa usein samalle pesimäalueelle vuodesta toiseen. Ravinnoksi kelpaavat ruoho, levät, siemenet, viljanjyvät ja marjat. Ruokaillessaan suuret parvet voivat aiheuttaa paikoin huomattavia satovahinkoja pelloilla.
Lisääntyminen
Naaras munii huhtikuussa 4–7 valkeaa munaa. Pesän se rakentaa pensaan suojaan, ruohikkoon tai avoimelle rantapaikalle.
Metsästys ja lainsäädäntö
Merihanhen metsästys on sallittu vain maa- ja metsätalousministeriön asetuksen karttaan merkityillä rannikkoalueilla; sisämaassa ja pohjoisessa laji on rauhoitettu. Sallituilla alueilla kausi on 10.8.–31.12. Pelloilta hanhia saa metsästää 10.8.–20.8., ja varsinainen kausi alkaa 20.8. kello 12. Saalisilmoitus on lakisääteinen, ja vuorokausikiintiö on kaksi merihanhea metsästäjää kohden. Peltometsästyksessä jyväruokinnan eli ravintohoukuttimien käyttö on kielletty 10.8.–20.8., ja kielto koskee myös riistalaitumia ja pienialaisia riistapeltoja. Lajintunnistus ennen laukausta on tärkeää, sillä parvissa voi olla myös rauhoitettuja hanhia.
Lähde: Riistakeskus – merihanhi
Kanta ja suojelu
Merihanhi on hyvä esimerkki onnistuneesta riistanhoidosta. Voimakas pyynti ja vesistöjen rauhattomuus romahduttivat kannan 1900-luvulla, minkä jälkeen laji rauhoitettiin vuonna 1947. Rauhoituksen ja hoidon ansiosta kanta elpyi niin hyvin, että metsästys voitiin lopulta aloittaa uudelleen, ja 2000-luvulla kanta on edelleen runsastunut. Sisämaassa laji on yhä rauhoitettu sen leviämisen tukemiseksi.