Yleiskuvaus
Mäyrä on vankkarakenteinen, maata kaivava näätäeläin, joka viettää suuren osan elämästään maanalaisissa luolastoissa. Se on yöaktiivinen ja erottuu muista lajeista helposti mustavalkoisen viirunaamansa ansiosta. Mäyrä on riistalaji, mutta saalistajana se on muita näätäeläimiä selvästi vaatimattomampi.
Tuntomerkit
Mäyrä on matalarakenteinen ja tukeva, ja sillä on suhteessa vartaloon pieni, suippeneva pää. Vartalon pituus on 60–90 cm ja häntä 11–20 cm. Paino vaihtelee vuodenajan mukaan rajusti, noin 4,5 kilosta jopa 24 kiloon. Selän harmaa sävy syntyy peitinkarvojen vaaleista kärjistä, kun taas vatsa ja usein kyljetkin ovat mustat. Tunnetuin piirre on mustavalkoinen viirunaama: vaaleassa päässä kulkevat tummat pitkittäisraidat kuonolta taaksepäin. Häntä on lyhyt ja tyveltään leveä, ja järeissä etukäpälissä on pitkät, kaivamiseen sopivat kynnet.
Erottaminen muista pienpedoista
Mäyrä on hyvin omaleimainen, eikä sitä juuri voi sekoittaa muihin lajeihin.
- Supikoira voi muistuttaa mäyrää hämärässä, mutta on kevyempi ja sekarakenteisempi. Varmin ero on mäyrän pään pitkittäiset mustavalkoiset viirut; supikoiralla kasvokuvio on enemmän naamiomainen.
Levinneisyys ja elinympäristö
Mäyrä on eteläinen laji. Se on yleinen suunnilleen Oulun seudulle asti, ja sitä pohjoisempana laji käy harvinaiseksi. Mäyrä suosii metsäisiä ja hyvin kuivuvia maita, joihin se pystyy kaivamaan laajan pesäluolaston. Asutun luolaston huomaa kuluneista kulkureiteistä ja aukkojen eteen kasatusta maa-aineksesta.
Käyttäytyminen ja ravinto
Järeät eturaajat, leveät tassut ja vahvat kynnet tekevät mäyrästä taitavan maankaivajan. Se viettää suuren osan elämästään maan alla, kivikoissa tai rakennusten alla, ja sen pesäluolasto voi haarautua useiden metrien syvyyteen. Kettu ja supikoira käyttävät usein mäyrän kaivamia luolia, koska ne ovat itse paljon kehnompia kaivajia. Mäyrä on aktiivinen hämärässä ja öisin ja vetäytyy talviunille loka–huhtikuun ajaksi. Ravinnoltaan se on kaikkiruokainen: ruokavalioon kuuluu kastematoja, hyönteisiä, pikkunisäkkäitä, sammakoita, matelijoita, lintuja ja munia sekä viljaa, marjoja ja haaskaa. Saalistajana mäyrä on kuitenkin selvästi heikompi kuin muut näätäeläimet.
Lisääntyminen
Mäyrän kiima-aika ajoittuu alkukesään, mutta viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi poikaset syntyvät vasta maalis-huhtikuussa. Naaras synnyttää pesäluolastoon 2–5 poikasta.
Jäljet
Mäyrän jäljet ovat luontomme helpoimmin tunnistettavia, sillä sen jälki tuo mieleen pienen karhunkäpälän. Painallukseen piirtyy tavallisesti viisi varvasta ja suurikokoinen keskiantura. Etujalan jälki on pituudeltaan noin 5 cm ja takajalan hieman lyhyempi; jos ranne ja kantapää näkyvät, etujalan jälki voi yltää lähes 7 senttiin. Etukynnet ovat noin kaksinkertaiset takakynsiin verrattuna. Mäyrä liikkuu melko hitaasti ja polkee usein takajalkansa etujalan jäljen kohdalle; käyntiaskel on noin puoli metriä ja askelten leveys huomattavan suuri.
Metsästys ja lainsäädäntö
Mäyrä on riistalaji, ja sen metsästysaika on koko maassa 1.8.–31.3. Lajia pyydetään jossain määrin riistanhoidollisin perustein, ja mäyriä jää saaliiksi usein myös supikoirajahdin yhteydessä. Toisinaan pyynnin syynä ovat rakennusten alle kaivetuista luolista aiheutuvat vahingot. Pyyntiin käytetään muun muassa loukkuja, haukulla pysäyttäviä koiria, luolakoiria ja haaskapyyntiä. Viime vuosina saaliiksi on saatu suunnilleen kymmenentuhatta mäyrää vuodessa.
Lähde: Riistakeskus – mäyrä
Kanta ja suojelu
Mäyräkannan kokoa on Suomessa vaikea arvioida, sillä lajin maanalainen ja yöaktiivinen elämäntapa tekee laskennasta hankalaa, eivätkä arviot ole kovin tarkkoja. Laji on kuitenkin etelä- ja keskiosissa maata elinvoimainen, ja kantaa säädellään paikallisten tarpeiden mukaan.