Yleiskuvaus
Lehtokurppa on noin uuttukyyhkyn kokoinen kahlaajalintu, joka elää metsissä — poikkeuksellisesti kahlaajien joukossa. Se on arvostettu riistalaji, joka on hyvän suojavärityksen ansiosta taitava piiloutuja. Maassa ollessaan sitä harvoin näkee, ennen kuin se räpsähtää lentoon viime hetkellä.
Tuntomerkit
Lehtokurppa on muodoltaan tukeva ja pyöreähkö. Väritys on ruskean eri sävyjen sekä mustan ja valkoisen kirjava, mikä tekee siitä lähes näkymättömän metsänpohjassa. Alapuoli on poikittaisraitainen, yläpuolella pienipiirteistä kuviointia. Päälaella on leveät mustat ja ruskeat poikittaisjuovat — lajityypillinen tuntomerkki.
Nokka on pitkä ja suora, ja lennossa se sojottaa selvästi alaviistoon. Siivet ovat lyhyet, leveät ja pyöreät, siiveniskut nopeita ja räpistelevän epäsäännöllisiä. Lentoon räpsähtäessä erottuvin tuntomerkki on pyrstön ja yläperän kirkkaan punaruskea sävy. Silmät sijaitsevat korkealla pään sivuilla, mikä antaa lähes 360 asteen näkökentän.
Ääni
Koiraan soidinlento tapahtuu iltahämärässä puiden latvojen korkeudella. Soidinlennon kuuluvin ääni on muutaman sekunnin välein toistuva korkea piiskaus. Lähempää kuuluu lisäksi vaimea, matala, rytmikäs korina.
Erottaminen muista lajeista
Suomessa pesii säännöllisesti myös taivaanvuohi ja jänkäkurppa, jotka molemmat ovat lehtokurppaa selvästi pienempiä.
- Taivaanvuohi on pienempi ja sillä on selässä vaaleita pitkittäisjuovia toisin kuin lehtokurpalla. Se on myös pidempinokkainen ja viihtyy soilla ja kosteikoilla — ei metsissä.
- Jänkäkurppa on myös selvästi lehtokurppaa pienempi ja suo- ja kosteikkolaji.
- Lehtokurppa on näistä kolmesta ainoa, joka elää metsissä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lehtokurppa pesii yleisenä lähes koko Suomessa — Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy tuorepohjaisissa kankaissa, lehdoissa, korvissa ja rantametsiköissä. Muuttoaikana sitä tapaa myös niityiltä ja rannikolta. Laji talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa.
Käyttäytyminen
Lehtokurppa on aktiivisimmillaan hämärässä ja öisin. Koiras lentää soidinkierroksiaan huhtikuulta heinäkuulle iltaisin, matalalla juuri puiden latvojen yläpuolella, tiettyä reittiä seuraten, nokka maata kohti sojottaen. Lajityypilliset soidinlennot ovat yksi kevään tunnusomaisimmista luontonäytöksistä.
Ravinto koostuu madoista, toukista, etanoista, hämähäkeistä ja hyönteisistä. Syksyisin lehtokurppia voi nähdä iltapimeässä pihojen ja puistojen nurmikolla etsimässä matoja.
Naaras hautoo yleensä 3–4 munaa noin 20–24 vuorokautta. Koiras ei osallistu poikasten hoitoon. Poikaset ovat lentokykyisiä noin viiden viikon ikäisinä.
Metsästysaika
- Koko maa: 20.8. klo 12.00 – 31.12.
- Metsästys tapahtuu tyypillisesti seisovan tai karkottavan koiran avulla.
- Saalismäärät ovat joitakin tuhansia yksilöitä vuositasolla — lehtokurppa on Keski-Euroopassa suositumpi riistalaji kuin Suomessa.
Lähde: Riistakeskus – lehtokurppa
Kanta ja suojelu
Lehtokurppa on elinvoimainen laji. Pesimäalueiden hakkuut ja kosteikkojen kuivatus voivat paikallisesti heikentää elinympäristöjä.