Yleiskuvaus
Kuusipeura on Suomeen alun perin tarhatarkoituksessa tuotu hirvieläin, joka on muodostanut pieniä paikallisia kantoja eteläiseen Suomeen. Se on kooltaan metsäkauriin ja valkohäntäpeuran väliltä ja selvästi muita kotimaisia hirvieläimiä riippuvaisempi talvisesta lisäruokinnasta. Kuusipeura on seurallinen laji, joka viihtyy laumoissa.
Tuntomerkit
Urokset jäävät painoltaan alle 100 kg, naaraat harvoin yli 50 kg. Väritys vaihtelee yksilöittäin huomattavasti: samassa laumassa voi esiintyä lähes valkoisia ja lähes mustia eläimiä. Kesällä perusväri on yleisimmin ruskea vaaleine täplineen, talvella tasaisempi ja tummempi. Sarvet on ainoastaan uroksella. Ne ovat yläosastaan lapiomaiset, mikä on lajin selkein tuntomerkki. Perässä on vaalea alue, jonka reunalla näkyy useimmilla yksilöillä M-kirjaimen muotoinen tumma kuvio.
Jäljet ja maastomerkit
- Sorkka on kapea suhteessa pituuteensa: pituus 5–7 cm, leveys 3,5–5 cm.
- Sorkan sivureunat ovat suorat, mikä erottaa sen metsäkauriin ja valkohäntäpeuran pyöreämmistä sorkaista.
- Käynnissä askelpituus jää alle metrin ja liike on hieman laahaavaa.
- Jätökset ovat pienikokoisia tummia papanoita, enemmän lampaan kuin hirven kokoisia.
Erottaminen muista sorkkaeläimistä
Tämä on tärkeää erityisesti alueilla, joilla esiintyy useampaa peuratyyppiä.
- Uros erottuu lapiosarvista välittömästi. Valkohäntäpeuralla ei ole lapiomaisisia sarvia.
- Valkohäntäpeura on kookkaampi ja sen häntä on selvästi pidempi ja paksumpi.
- Metsäkauris on huomattavasti pienempi ja lähes hännätön.
- Perän M-kuvio erottaa kuusipeuran helpoiten valkohäntäpeurasta. Lisäksi kuusipeuran väritys poikkeaa valkohäntäpeuran värityksestä.
Kuusipeuran suppea levinneisyysalue helpottaa käytännön tunnistusta: jos olet Varsinais-Suomessa tai Satakunnassa ja näet peuran joka sopii kuusipeuralle, se todennäköisesti on sitä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kuusipeura esiintyy Suomessa pieninä erillisinä kantoina Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Luonnonvaraiset yksilöt polveutuvat tarhoista vapautuneista eläimistä. Laji ei ole levinnyt laajemmalle omaehtoisesti.
Kuusipeura viihtyy sekametsissä ja peltoalueiden reunavyöhykkeillä. Talvisin tiheät kuusikot tarjoavat tärkeää suojaa. Laji on selvästi riippuvaisempi lisäruokinnasta kuin valkohäntäpeura tai metsäkauris.
Käyttäytyminen
Kuusipeura on laumaeläin. Oman lajin puuttuessa se hakeutuu helposti valkohäntäpeuran tai metsäkauriin seuraan. Laji on arka ja pysyttelee mielellään tiheämmässä kasvillisuudessa, siirtyen avoimille alueille pääasiassa hämärän aikaan.
Kiima-aika on loka–marraskuussa. Kuusipeuran urokset kokoavat ja puolustavat haaremeja, mikä poikkeaa selvästi metsäkauriin ja valkohäntäpeuran käyttäytymisestä. Naaras saa tavallisesti yhden vasan, syntymäaikana kesä–heinäkuu.
Metsästysaika
- Vahtimalla: 1.9.–26.9. (MetsL 26 §:n mukainen pyyntilupa, ei Lapin maakunnassa)
- Muu metsästys pyyntiluvalla: 27.9.–31.1.
- Metsästys edellyttää Suomen riistakeskuksen myöntämää hirvieläimen pyyntilupaa.
- Tyypilliset pyyntimuodot: kyttäys, hiivintä ja ajometsästys.
Lähde: Riistakeskus – kuusipeura
Kanta ja suojelu
Kuusipeuran kanta on Suomessa pieni ja paikallinen. Laji ei ole uhanalainen, mutta kannat ovat pieniä ja herkkiä ankarille talville. Ilman riittävää lisäruokintaa paikallinen kanta voi heikentyä nopeasti. Vuosittaiset saalismäärät ovat pieniä.