Yleiskuvaus
Kultasakaali on koiraeläin, joka jää kooltaan ketun ja suden väliin. Laji on saapunut Suomeen omin jaloin, ja ensimmäisen kerran se havaittiin varmuudella Kajaanissa elokuussa 2018. Koska kyseessä on luontaisesti levinnyt tulokaslaji eikä ihmisen tuoma vieraslaji, kultasakaali on rauhoitettu luonnonsuojelulailla, eikä sitä saa metsästää.
Tuntomerkit
Kooltaan kultasakaali asettuu ketun ja suden välimaastoon. Uros on naarasta järeämpi: uroksen paino on 9–14 kiloa ja naaraan 7–11 kiloa. Nenästä hännänpäähän pituutta kertyy 120–125 cm ja säkäkorkeutta 45–50 cm. Turkin sävyt ovat kirjavia, ja niissä yhdistyvät kellertävä, ruskea ja harmaa. Selkä ja häntä näyttävät tummimmilta harmaiden ja mustien karvojen vuoksi, kun taas kaula ja vatsapuoli ovat vaaleita. Monilla yksilöillä hartioiden kohdalla erottuu vaaleampi vyöhyke, joka voi ulottua lapojen yli ja kiertyä rinnan ali. Hännän kärki on tumma, lähes musta. Karvapeitteen sävy ei ole vakio, vaan se vaihtelee sekä yksilöstä toiseen että vuodenajan mukaan.
Erottaminen muista koiraeläimistä
Kultasakaali on kookkaampi kuin kettu mutta selvästi pienempi kuin susi, joten koko itsessään auttaa rajaamaan tunnistusta.
- Kettu on pienempi ja sillä on pidempi, tuuheampi häntä; kultasakaalin yleisväritys on ruskeanharmaan kirjava ja häntä lyhyempi.
- Susi on selvästi kookkaampi ja vankempi.
Levinneisyys ja esiintyminen Suomessa
Kultasakaali on lähtöisin etelästä, ja sen vakiintunut esiintymisalue kattaa alueen Kaakkois-Aasiasta Keski-Eurooppaan. Lämpenevän ilmaston arvellaan suosivan lajia, joka on viime vuosina laajentanut aluettaan ripeästi pohjoista kohti.
Suomessa varmoja havaintoja on kertynyt toistaiseksi vain hajanaisesti, noin kymmeneltä seutukunnalta. Eniten niitä on tehty vyöhykkeellä, joka kulkee Pohjois-Savon ja Kainuun kautta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikolle. Yksittäisiä eläimiä on tavattu myös Lapissa ja Kaakkois-Suomessa.
Elinympäristö ja käyttäytyminen
Virossa laji viihtyy rannikoilla, joilla on ruovikoita ja niukasti lunta. Suomessa otollisinta seutua sille olisi todennäköisesti etelä- ja lounaisrannikko. Talvella eläimiä on usein tavattu paikoista, joissa on tarjolla ihmisen toimintaan kytkeytyvää ravintoa, kuten ruokintapaikoilta.
Ravinto
Ruokavalio on monipuolinen. Kultasakaali pyydystää pieniä jyrsijöitä, kuten myyriä peltoaukeilta, ja käy myös riistan ruokintapaikoilla ja pienpetojen haaskoilla. Kun eläimet liikkuvat pareittain tai perhekunnittain, saaliiksi voi joutua myös pienikokoisia hirvieläimiä, etenkin vasoja.
Jäljet
Jäljen koko vastaa suunnilleen ketun jälkeä: leveyttä on 5,0–5,5 cm ja pituutta 6,0–6,5 cm. Pidempiä matkoja taittaessaan kultasakaali etenee suorassa linjassa, mikä muistuttaa suden tapaa liikkua.
Asema ja rauhoitus
Kultasakaali on tulokaslaji, eli se on levinnyt Suomeen omin voimin. Tämä erottaa sen vieraslajeista, jotka ovat ihmisen tarkoituksella tai vahingossa tuomia. Ihmisen maahantuomana kultasakaali katsottaisiin vieraslajiksi, ja sen maahantuonti ja luontoon päästäminen on kielletty. Sen sijaan luontaisesti maahan vaeltaneet yksilöt on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Maa- ja metsätalousministeriö esitti aikanaan kultasakaalia lisättäväksi riistalajeihin, mutta eduskunta ei hyväksynyt muutosta, joten laji jäi rauhoitetuksi. Käytännössä kultasakaalia ei siis saa metsästää. Lajitietopankissa se on mukana, jotta sen oppii erottamaan muista koiraeläimistä ja osaa jättää rauhaan.