Yleiskuvaus
- Kesykyyhky on ihmisen kesyttämästä kalliokyyhkystä polveutuva lintu, joka on levittäytynyt ympäri maailmaa ihmisasutuksen mukana.
- Suomessa se elää lähes yksinomaan kaupungeissa ja taajamissa, joissa se pesii rakennuksissa ja silloissa.
- Väritys vaihtelee huomattavasti: tyypillinen yksilö on harmaa kahdella mustalla siipijuovalla, mutta joukossa on myös valkoisia, ruskeita ja kirjavia yksilöitä.
Tuntomerkit
- Koko: noin 300–370 g; runsaasti pullea vartalo, lyhyt pyrstö ja pieni pää.
- Tyypillinen väritys: sinertävänharmaa, kaksi mustaa siipijuovaa, vihreä ja violetti kiilto kaulassa.
- Pyrstön kärki tumma, selässä usein valkoinen alue.
- Silmät oranssinpunaiset, nokka tummanharmaa vaalealla vahapoimulla.
- Väritys yksilöiden välillä hyvin vaihteleva kesyttämisen seurauksena.
Erottaminen muista kyyhkyistä
- Sepelkyyhky on selvästi suurempi ja sillä on valkoinen kaularengas; kesykyyhkyllä sitä ei ole.
- Uuttukyyhky on pienempi ja tasaisen sinertävänharmaa ilman mustia siipijuovia.
- Kesykyyhkyn kirjava värivaihtelu ja kaupunkiympäristö erottavat sen käytännössä kaikista muista kyyhkyistä.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Esiintyy ympäri Suomea kaupungeissa ja taajamissa ympärivuotisesti.
- Pesii rakennusten räystäillä, silloissa, tornirakenteissa ja muissa ihmisrakennelmissa.
- Ei esiinny luonnonympäristöissä; täysin riippuvainen ihmisasutuksesta.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Elää parvissa ja on hyvin sosiaalinen lintu; parvet voivat olla kymmenistä satoihin yksilöihin.
- Pesii useita kertoja vuodessa ympäri vuoden lämpimissä suojapaikoissa; munii tyypillisesti 2 munaa.
- Ravinto: siemenet, jyvät, leivänmurut ja muu ihmisperäinen ruoka; löytää ravintonsa maasta kävelemällä.
- Juominen tapahtuu imemällä, mikä on harvinaista linnuilla.
Pyynti ja lainsäädäntö
- Kesykyyhky on metsästyslaissa rauhoittamaton eläin.
- Pesimäaikana pyyntiin voidaan tarvita Riistakeskuksen poikkeuslupa, jos muita vaihtoehtoja ei ole.
Kanta ja erityispiirteet
- Kanta on vakaa ja paikoin runsas kaupungeissa.
- Kesykyyhky ei ole alkuperäinen laji eikä sillä ole luonnonsuojelullista arvoa; se luokitellaan vieraslajiksi.
- Suuret parvet voivat aiheuttaa hygieenisiä haittoja rakennuksille.