Yleiskuvaus
Kesykyyhky on ihmisen kesyttämästä kalliokyyhkystä (Columba livia) polveutuva lintu, jonka esiintyminen Suomessa on kokonaan sidoksissa ihmisasutukseen. Laji on tunnettu myös nimellä pulu. Kesyttäminen alkoi tuhansia vuosia sitten, ja pitkän jalostushistorian seurauksena lajin värivaihtelu on laajinta kaikista kotimaisista linnuistamme. Suomeen kaupunkikanta vakiintui 1800-luvun kuluessa, kun häkkilintuja pääsi vapauteen kartanoiden kyyhkyslaoista.
Kesykyyhky on paikkalintu. Se ei muuta, ja nuoretkin yksilöt pysyvät yleensä muutaman kilometrin säteellä syntymäpaikastaan.
Tuntomerkit
Kesykyyhky on kooltaan uuttukyyhkyn luokkaa: pituus 29–35 cm, siipien kärkiväli 60–68 cm, paino 315–410 g. Ns. perustyyppi muistuttaa kantamuotoaan kalliokyyhkyä: väritys on siniharmaa, yläperä valkoinen, siivissä kaksi mustaa poikkijuovaa ja siipien alapinta vaalea. Kaulan sivuilla on vihreää ja punertavaa metallinkiiltoa. Silmän värikalvo on oranssinpunainen, nokka harmaa vaalealla vahapoimulla ja jalat punertavat.
Käytännössä kaupunkien pulujen joukossa esiintyy kaikkia mahdollisia värityksiä täysvalkoisesta lähes mustaan, ruskeaan ja kirjavaan. Tämä laaja yksilöllinen vaihtelu on kesykyyhkylle ominaista eikä esiinny muilla kyyhkylajeilla.
Erottaminen muista kyyhkyistä
Tunnistus on tärkeää erityisesti silloin, kun puluja esiintyy samalla alueella uuttukyyhkyn tai sepelkyyhkyn kanssa.
- Uuttukyyhky on tasaisen siniharmaa ilman valkoista yläperää ja ilman mustia siipijuovia. Kesykyyhkyn perustyypillä valkoinen yläperä ja vaaleat siiven alapinnat erottavat lajit. Kirjavilla puluilla tunnistus voi olla hankalaa.
- Sepelkyyhky on selvästi suurempi. Sillä on kaulalla teräväreunainen valkoinen laikku ja lennossa leveät valkoiset juovat siipien yläpinnoilla. Kesykyyhkyllä kumpikaan näistä ei esiinny.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kesykyyhky esiintyy Suomessa lähes yksinomaan kaupungeissa ja taajamissa. Runsaimmat kannat ovat Helsingin, Tampereen ja Turun seudulla. Pohjoisimmat esiintymät ulottuvat Inariin. Maaseudulla laji on harvinainen.
Pesäpaikka on aina rakennettu ympäristö: räystäiden aluset, siltarakenteet, ullakot, tuuletuskanavat ja seinäsyvennykset korvaavat lajin alkuperäiset kalliopahdat. Ruokailu tapahtuu kaduilla, toreilla ja pihoilla.
Käyttäytyminen
Kesykyyhky elää parvissa, jotka voivat olla kymmenistä satoihin yksilöihin. Se on erittäin tottunut ihmiseen ja liikkuu pelottomasti kaupunkien keskustoissa. Ravinto koostuu pääosin siemenistä, jyvistä ja kaduille jääneistä ruoantähteistä. Poikasia ruokitaan kuvanmaidoksi kutsutulla kupunesteellä, kuten muillakin kyyhkyillä.
Lisääntyminen on tehokkaampaa kuin millään muulla kotimaisella kyyhkylajilla. Pesyeitä kertyy vuodessa tyypillisesti 2–4, suotuisissa oloissa jopa 6. Pesiminen on mahdollista myös talvella lämpimissä suojapaikoissa. Kukin pesintä tuottaa 2 munaa, haudontaaika on 17 vuorokautta ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 35 vuorokauden iässä. Molemmat vanhemmat osallistuvat hautomiseen.
Pyynti ja rauhoitusaika
Kesykyyhky on pesimäajan ulkopuolella rauhoittamaton eläin. Pesimäaikana sillä on alueellinen suoja:
- Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi: rauhoitettu 1.5.–31.7.
- Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala: rauhoitettu 1.4.–31.7.
- Muualla maassa: rauhoitettu 10.3.–31.7.
Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan pyydystämiseen tai tappamiseen myös rauhoitusaikana, edellyttäen ettei toimenpide haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.
Lähde: Riistakeskus – kesykyyhky
Kanta ja suojelu
Kesykyyhky on elinvoimainen laji, jonka kanta on vakaa kaupungeissa. Se ei ole alkuperäinen laji eikä kuulu Suomen luontaiseen lajistoon. Suuret parvet voivat aiheuttaa hygieenisiä haittoja rakennuksille, minkä vuoksi kannanrajoitustoimet ovat paikoin tarpeen.