Yleiskuvaus
- Kalalokki on Suomen runsaslukuisin lokki; pesimäkanta on noin 57 000–87 000 paria.
- Se pesii sekä merialueilla että sisävesillä ja on levittäytynyt myös kaupunkien katoille ja puistoihin.
- Muuttolintu, joka talvehtii pääosin Länsi-Euroopassa, mutta osa talvehtii sulan meren rannikolla.
Tuntomerkit
- Koko: pituus 40–45 cm, paino 300–600 g; selvästi harmalokkia pienempi.
- Selkä vaalean siniharmaa, vatsa ja pää valkoiset; mustat siivenkärjet joissa selkeät valkoiset täplät.
- Nokka vihertävänkeltainen ja ohut, ilman punaista laikkua. Jalat vihertävänkeltaiset.
- Silmä tumma, "nappimainen"; yleisilme "kiltti" ja siro verrattuna harmalokkiin.
Erottaminen harmalokista
- Kalalokki on selvästi pienempi ja sirompi; siiveniskut ovat ripeämmät ja syvemmät.
- Nokka ohut ja vihertävä ilman punaista laikkua; harmaalokilla nokka on paksumpi ja alanokan kärjessä on punainen laikku.
- Silmä tumma; harmaalokilla silmä on keltainen.
- Jalat vihertävät; harmaalokilla jalat ovat lihanväriset tai kellertävät.
- Siivenkärjissä isommat ja selvemmät valkoiset täplät kuin harmaalokilla.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Pesii koko Suomessa; runsaimmillaan merialueilla mutta yleinen myös sisävesillä.
- Pesä kalliolla, ruohikossa tai puussa; munia yleensä kolme.
- Esiintyy myös kaupungeissa katoilla ja puistoissa.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Kaikkiruokainen: kalat, hyönteiset, nilviäiset, äyriäiset, madot, marjat, vilja, haaska ja jätteet.
- Pesii pareittain tai yhdyskunnissa; molemmat vanhemmat hautovat noin 23–28 päivää.
- Poikaset lentokykyisiä viiden viikon iässä.
Suojelu ja lainsäädäntö
- Kalalokki on Suomessa rauhoitettu lintu. Sen tappaminen, pyydystäminen tai pesien vahingoittaminen on kielletty.
Kanta ja suojelu
- Kanta on runsas ja vakaa koko Suomessa.
- Pesimäkanta on vahvistunut 1900-luvun puolivälistä lähtien vainon vähentyessä.