Isokoskelo

Mergus merganser
Vesilinnut Sorsalinnut Riistalaji
Suurikokoinen sukeltajasorsa; uros valkea vartaloltaan ja pitkä punainen nokka.
Uros Isokoskelo uros
Naaras Isokoskelo naaras

Yleiskuvaus

  • Isokoskelo on suurikokoinen ja näyttävä sukeltajasorsa, joka viihtyy kirkasvetisissä järvissä ja rannikkoseuduilla.
  • Se on yleinen pesimälaji koko Suomessa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.
  • Tunnistaminen on tärkeää metsästäjätutkinnossa.

Tuntomerkit

  • Koko: 55–70 cm, paino 1,2–2,1 kg.
  • Uros: kiiltävän tummanvihreä pää, valkea vartalo, musta selkä, punertava kapea nokka.
  • Naaras: punaruskea pää, harmaa vartalo ja terävä kaulanselän väriraja; töyhtö lyhyt ja takaviistoon kaartuva.
  • Nokka: kapea, punertava ja kärjestä koukkupäinen, sopeutunut kalansyöntiin.
  • Lento: suora ja voimakas, usein yksittäin tai pienissä parvissa.

Erottaminen muista vesilinnuista

  • Uros on selvästi suurempi ja vaaleampi kuin tukkakoskelo, ilman pitkää töyhtöä.
  • Naaras muistuttaa tukkakoskeloa, mutta kaulan väriraja on pehmeämpi ja pää matalampi.
  • Usein tunnistettavissa valkeasta vartalosta ja pitkästä punaisesta nokasta.

Levinneisyys ja elinympäristö

  • Pesii koko maassa, yleisimmin Etelä- ja Itä-Suomen järvillä ja jokien varsilla.
  • Rannikolla pesii myös saarissa ja suojaisilla merenlahdilla.
  • Talvehtii Itämerellä ja Länsi-Euroopan rannikoilla.
  • Pesä usein puunkolossa, rantakivikon suojassa tai lintupöntössä.

Käyttäytyminen ja ravinto

  • Sukeltava laji, joka pyydystää pikkukaloja jopa 3–5 metrin syvyydestä.
  • Ravinto: särjet, ahvenet, salakat, taimenet ja muut pienet kalat.
  • Naaras hoitaa poikaset yksin, ja ne seuraavat emoa vedessä heti kuoriuduttuaan.
  • Muutto syksyllä alkaa varhain, usein jo syyskuun lopulla.

Metsästys ja lainsäädäntö

  • Metsästettävä riistalaji. Metsästysaika 1.9.-31.12. Lakisäätäinen saalisilmoitusvelvollisuus
  • Metsästys tapahtuu tyypillisesti veneestä, rannalta tai järvipassista, usein muiden vesilintujen yhteydessä.
  • Huom: metsästysajat ja -alueet vahvistetaan vuosittain asetuksilla.

Kanta ja suojelu

  • Laji on elinvoimainen (LC), mutta paikoin taantunut rehevöitymisen ja kalakantojen muutosten vuoksi.
  • Pesimäpaikkojen ja pönttöjen säilyttäminen tukee kestävää kantaa.
  • Varma lajintunnistus on aina tärkeä edellytys.

Valmistaudu metsästäjätutkintoon

Teoria, yli 300 harjoituskysymystä, harjoituskokeet ja lajintunnistus yhdessä paikassa.

Tutustu Riistapolku Peruskurssiin
Takaisin lajitietopankkiin