Yleiskuvaus
- Hirvi on Suomen suurin maaeläin ja arvostettu riistalaji.
- Kannanhoitoa säädellään tarkasti metsästyksen, metsävahinkojen ja liikenneturvallisuuden tasapainottamiseksi.
Tuntomerkit
- Koko: urokset 350–500 kg, naaraat 250–350 kg; säkäkorkeus noin 170–210 cm.
- Väritys: tummanharmaa tai ruskeanmusta; jaloissa usein vaaleampia alueita.
- Sarvet (uros): lapiosarvet tai piikkisarvet; muoto vaihtelee iän mukaan.
- Kuono: pitkä ja riippuva ylähuuli.
- Häntä: hyvin lyhyt, lähes huomaamaton.
Erottaminen muista sorkkaeläimistä
- Selvästi muita suurempi ja pitkäraajaisempi.
- Ainoa laji, jolla on pitkä riippuva kuono ja uroksilla usein laajat lapiosarvet.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Levinnyt koko Suomeen; runsain kanta Itä- ja Pohjois-Suomessa.
- Viihtyy metsissä, rämeillä ja nuorissa taimikoissa, joissa on lehtipuita ravinnoksi.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Usein yksineläjä; naaras liikkuu usein vasansa kanssa.
- Aktiivisin aamuin ja illoin.
- Syö pääasiassa lehtipuiden versoja, oksia ja vesikasvillisuutta.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Kuuluu hirvieläinlupajärjestelmään; hirven metsästys edellyttää aina Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa (MetsL 26 §).
- Metsästys alkaa syyskuun alussa vahtimalla tai peltopyyntinä tietyillä alueilla ja jatkuu pääosin loka–tammikuulle alue- ja pyyntimuotokohtaisesti.
- Ajometsästys koiran kanssa on keskeinen pyyntimuoto; poronhoitoalueella koiran käyttö on rajoitettua tammikuun alussa.
- Tyypilliset metsästystavat: ajometsästys hirvikoiran kanssa, passimetsästys ja vahtiminen pelloilla kauden alussa.
Kanta ja suojelu
- Kannanhoidon tavoitteena on elinvoimainen hirvikanta sekä liikenne- ja metsävahinkojen vähentäminen.