Yleiskuvaus
- Harvalukuinen pesimälintu, joka esiintyy pääasiassa etelä- ja länsirannikon sekä saariston suojaisilla vesialueilla.
- Muistuttaa läheisesti sinisorsan naarasta – siksi yksi tärkeimmistä tunnistuskohteista sorsastajalle.
- Rauhoitettu koko Suomessa.
Tuntomerkit
- Koko noin 45–55 cm; paino noin 700–900 g – hieman sinisorsan naarasta pienempi ja sirompi.
- Uros: hienopiirteisen harmaa vartalo, musta takaosa ja tummanharmaa nokka.
- Naaras: ruskeankirjava, muistuttaa sinisorsan naarasta mutta olemukseltaan sirompi.
- Molemmilla: valkea siipipeili, joka näkyy selvästi sekä lennossa että linnun uiessa.
- Nokassa oranssit suupielet – selvärajainen kahden värin kontrasti sivulta katsottuna.
Erottaminen muista vesilinnuista
- Valkea siipipeili on varmin erottava tuntomerkki: sinisorsan siipipeili on sinivioletti, harmaasorsalla valkoinen.
- Naaras on kooltaan pienempi ja sirompi kuin sinisorsan naaras; nokka kaksivärisempi oranssin ja tumman välillä.
- Oranssit suupielet erottuvat lähietäisyydeltä hyvin – sinisorsan naaraan nokka on yhtenäisempi oranssinmusta.
- Uros erottuu harmaasta, hienopiirteisestä vartalosta ja selvästi mustasta takaosasta.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Pesii harvalukuisena etelä- ja länsirannikon sekä saariston alueilla; sisämaassa pesiminen on harvinaista.
- Muuttokaudella voi esiintyä laajemmin myös sisämaan järvillä.
- Talvehtii pääosin Länsi-Euroopassa ja Välimeren ympäristössä.
- Suosii reheviä, matalarantaisia vesistöjä ja suojaisia merenlahtia.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Pintasorsa: ruokailee matalassa vedessä ja rantavyöhykkeellä samaan tapaan kuin sinisorsa.
- Ravinto koostuu pääasiassa vesikasveista, siemenistä ja levistä; poikaset syövät myös hyönteisiä.
- Käyttäytymiseltään varovainen – hakeutuu herkästi ruovikon ja kasvillisuuden suojaan.
Metsästys ja lainsäädäntö
Huom! Harmaasorsa on rauhoitettu
Metsästys on kielletty koko maassa. Tunnista laji varmasti ennen laukausta – harmaasorsa esiintyy usein sekaparvissa sinisorsan naaraiden kanssa. Epäselvässä tilanteessa jätä ampumatta.
Kanta ja suojelu
- Suomen pesimäkanta on pieni ja laji on taantunut voimakkaasti.
- Kanta on herkkä elinympäristömuutoksille: saariston pesimärauha ja rehevien kosteikkojen säilyminen ovat avainasemassa.
- Laji kuuluu EU:n lintudirektiivin piiriin ja on kansainvälisesti suojeltu.