Yleiskuvaus
Harmaasorsa on kiintoisa poikkeus Suomen sorsalajistossa: samalla kun monet sorsakannat ovat taantuneet, harmaasorsa on runsastunut ja levinnyt yhä laajemmalle. Se on peräisin Keski- ja Itä-Aasiasta ja on levinnyt kohti länttä valloittaen Euroopan aina Portugalia myöten. Suomessa ensimmäisiä pesiviä yksilöitä alkoi ilmaantua 1970-luvulla, mutta kanta oli vain muutamia kymmeniä pareja vielä 1990-luvun alussa.
Laji alkoi runsastua Suomen rannikon rehevillä merenlahdilla 1990-luvulla ja on nykyään jo melko yleinen rannikkoalueilla Vironlahdelta Tornioon. Myös sisämaan reheville lintujärville on muodostunut pesimäkeskittymiä.
Tuntomerkit
Harmaasorsa on kooltaan hieman sinisorsan naarasta pienempi ja sirompi — paino noin 700–900 g. Uros on yleisväritykseltään hienopiirteisen harmaa, takaosa musta ja nokka tummanharmaa. Naaras on ruskeankirjava ja muistuttaa läheisesti sinisorsan naarasta, minkä vuoksi tunnistaminen on sorsastajalle erityisen tärkeää.
Tärkein tuntomerkki molemmilla sukupuolilla on siipipeili: harmaasorsan siipipeili on valkoinen, sinisorsan sinivioletti. Tämä erottuu hyvin sekä lennossa että uiessa. Lisäksi nokassa on oranssit suupielet — selkeä kahden värin raja sivulta katsottuna, joka sinisorsan naaraalla on epäselvempi.
Ääni
Harmaasorsa ääni.
Erottaminen muista vesilinnuista
Harmaasorsa esiintyy usein sekaparvissa sinisorsan kanssa, joten tunnistaminen on keskeinen taito sorsastajalle.
- Siipipeili on varmin tuntomerkki: harmaasorsan siipipeili on valkoinen, sinisorsan sinivioletti. Tämä erottuu jo kaukaa.
- Nokka: harmaasorsan nokassa on selkeärajainen oranssi ja tumma alue — sinisorsan naaraalla raja on epäselvempi ja oranssi tasaisemmin jakautunut.
- Koko ja olemus: harmaasorsa on sinisorsan naarasta sirompi ja pienempi.
- Uros on helpompi tunnistaa: harmaan vartalo, musta takaosa ja tummanharmaa nokka erottavat sen selvästi sinisorsasta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Harmaasorsa pesii pääasiassa etelä- ja länsirannikon sekä saariston suojaisilla, rehevillä vesialueilla. Sisämaassa pesiminen on yleistynyt reheville lintujärville. Muuttokaudella laji voi esiintyä laajemmin myös sisämaan vesistöissä. Harmaasorsa talvehtii pääosin Länsi-Euroopassa ja Välimeren ympäristössä. Se suosii matalarantaisia, rehevää vesikasvillisuutta kasvavia lahtia ja järviä.
Käyttäytyminen
Harmaasorsa on pintasorsa, joka ruokailee matalassa vedessä ja rantavyöhykkeellä samaan tapaan kuin sinisorsa — se kaataa päänsä pinnan alle tai syö pinnan lähellä. Käyttäytymiseltään se on varovainen ja hakeutuu herkästi ruovikon ja vesikasvillisuuden suojaan. Ravinto koostuu pääasiassa vesikasveista, siemenistä ja levistä. Poikaset syövät aluksi myös hyönteisiä.
Naaras munii touko–kesäkuussa 8–12 munaa maahan kasvillisuuden suojaan. Hautominen kestää noin neljä viikkoa ja vain naaras hautoo. Poikaset ovat pesästälähtijöitä.
Metsästys ja lainsäädäntö
Metsästys on kielletty koko maassa. Harmaasorsa esiintyy usein sekaparvissa sinisorsan kanssa — epäselvässä tilanteessa jätä ampumatta. Valkoinen siipipeili on nopein erottava tuntomerkki.
Kanta ja suojelu
Harmaasorsa on poikkeus kotimaisessa sorsalajistossa: se on yksi harvoista sorsakannoista, joka on selvästi runsastunut viime vuosikymmeninä. Kanta on levinnyt rannikolta sisämaahan ja jatkaa kasvuaan. Laji kuuluu EU:n lintudirektiivin piiriin. Saariston pesimärauhan turvaaminen sekä rehevien kosteikkojen ja lintujärvien säilyttäminen ovat kannan kannalta tärkeitä.