Yleiskuvaus
Fasaani on alkujaan aasialainen kanalintu, jota on siirretty riistalinnuksi eri puolille maailmaa. Eteläiseen Eurooppaan se tuotiin jo antiikin aikaan ja Länsi- ja Keski-Eurooppaan keskiajalla. Suomeen laji saapui 1900-luvun alussa, kun Karl Fazer toi Saksasta toistasataa lintua ja istutti ne Helsingin liepeille Malmille vuosina 1901 ja 1902.
Istutusten ansiosta fasaania tavataan nykyään laajalti eteläisessä Suomessa, pohjoisimmillaan suunnilleen Perämeren perukan ja Pohjois-Karjalan tasolla. Tavallisimmillaan laji on Etelä- ja Lounais-Suomen peltomaisemissa.
Tuntomerkit
Fasaani on teertä suurempi kanalintu, jonka tunnistaa helposti pitkästä pyrstöstä. Koiras ja naaras ovat keskenään hyvin erinäköiset, mikä tekee tunnistamisesta vaivatonta.
Koiras
Koiras on huomiota herättävän värikäs. Vartalon höyhenpuku on tumman puna- tai kuparinruskea tummine täplineen, pää hohtaa vihreän ja violetin sävyissä, ja silmiä kehystävät punaiset, paljaat ihopoimut. Päässä on pienet töyhdöt ja kaulassa useimmiten valkoinen kaularengas. Koiraiden värityksessä on runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Vaihtelu juontaa juurensa siihen, että eurooppalaista fasaanikantaa on aikoinaan koottu risteyttämällä eri alueilta peräisin olevia lintuja.
Naaras
Naaras on aivan toisennäköinen: vaaleanruskea ja tummatäpläinen, kooltaan selvästi peltopyytä isompi. Myös naaraalla pyrstö, kaula ja jalat ovat pitkät, ja teräväkärkinen pyrstö voi olla jopa puolet linnun pituudesta. Lennossa naaras näyttää tasaisen hiekanruskealta, ja vaaleammat siivet erottuvat selvästi.
Liikkuminen
Häirittynä fasaani pakenee yleensä juosten, pyrstö pystyssä, ja nousee siivilleen vasta pakon edessä. Lentoonlähtö on raskas ja äänekäs, ja silloinkin pitkä pyrstö paljastaa lajin.
Jäljet ja maastomerkit
Fasaanin jälki on noin 6–8 cm pitkä, ja kukon jälki on selvästi kanan jälkeä suurempi — usein sukupuolen voi päätellä jo jäljen koosta. Varpaat ovat metsäkanalintuihin verrattuna kapeat, joten painauma jää sirommaksi. Koska lintu on pitkäsääkäinen ja vikkelä juoksija, askelväli vaihtelee paljon.
Ääni
Koiraan soidinääni on kova ja käheä, ja lintu säestää huutoaan nopeilla siiveniskuilla.
Erottaminen muista kanalinnuista
- Koiras: käytännössä sekoitusvaaraton — kirkkaat värit ja hyvin pitkä pyrstö erottavat sen kaikista kotimaisista kanalinnuista.
- Naaras: voi muistuttaa teerikanaa, mutta pitkä, teräväkärkinen pyrstö erottaa lajit. Naarasfasaani liikkuu tyypillisesti peltoaukeilla, teerikana metsänreunan tuntumassa.
- Nuoret linnut: ovat naaraita lyhyempipyrstöisiä ja sävyltään vaaleampia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Fasaanin esiintymisen painopiste on Etelä- ja Lounais-Suomessa, ja runsaimmillaan laji on Varsinais-Suomessa ja Uudenmaan länsiosissa. Se on tyypillinen kulttuuriympäristön lintu, joka pesii peltojen sekä maaseutu- ja omakotitaloasutuksen liepeillä, metsänreunoissa ja peltosaarekkeissa. Talvella fasaanit hakeutuvat asutuksen tuntumaan ja riistanruokintapaikoille ja tottuvat tällöin hyvin ihmisiin. Toisin kuin teeri, fasaani ei yövy lumessa, vaan nousee illalla puuhun — useimmiten tiheään kuuseen.
Laji on hyvin paikallinen. Rengastus- ja siipimerkkilöydöt osoittavat, että useimmat luonnonvaraiset linnut pysyttelevät vain muutaman kilometrin säteellä syyspaikoistaan, eivätkä istukkaatkaan vaella sen enempää.
Käyttäytyminen ja pesintä
Fasaanit kerääntyvät usein parviksi sopiville paikoille, joskin osa kukoista elää erakkoina. Koiraat ja naaraat liikkuvat osin eri porukoissa. Kevättalvella kukot asettuvat pesimäreviireille ja kuuluttavat niitä voimakkaalla ääntelyllä, kun taas naaraat hakeutuvat reviireille vasta huhtikuun puolivälissä. Arvoasteikossa korkealla olevat kukot voivat koota ympärilleen useamman naaraan haaremin; tavallisemmin kukko pariutuu kuitenkin vain yhden tai kahden kanan kanssa. Parittomiksi jäävät usein nuoret kukot, jotka kiimaantuvat vanhoja myöhemmin.
Muninta ajoittuu kevääseen ja alkukesään, ja pesä on maassa heinikon tai pensaikon suojassa. Pesye on tavallisesti kahdeksasta kolmeentoista munaan, ja haudonta kestää runsaat kolme viikkoa. Poikaset etsivät ravintonsa itse heti kuoriuduttuaan ja oppivat lentämään parin kolmen viikon ikäisinä. Täysikasvuiseksi fasaani kehittyy noin neljässä kuukaudessa — hitaammin kuin samankokoinen teeri, joka on täysimittainen jo kolmen kuukauden iässä.
Ravinto on monipuolista: jyviä, siemeniä, vihreitä kasvinosia ja varpuja sekä hyönteisiä ja muuta eläinravintoa.
Metsästysaika
- Metsästysaika (koko maa): 1.9.–28.2.
- Fasaania metsästetään pääasiassa seisovien ja ylösajavien koirien avulla, myös ajaen.
- Istutuksilla on suuri merkitys etenkin ajometsästyksessä, ja metsästettävää kantaa vahvistetaan istuttamalla lintuja maastoon.
- Tarkista aina voimassa olevat metsästysajat ennen jahtiin lähtöä.
Lähde: Riistakeskus – fasaani
Kanta
Fasaanin pesimäkanta painottuu Etelä- ja Lounais-Suomeen. Kannan vahvuus vaihtelee vuosittain talvien ankaruuden ja istutustoiminnan mukaan, ja viime vuosina seurannat ovat viitanneet lievään pienenemiseen. Laji menestyy parhaiten leutoina talvina, kun tarjolla on riittävästi ruokaa ja suojaisia yöpymispaikkoja.