Yleiskuvaus
Euroopanmajava on Suomen ainoa alkuperäinen majavalaji ja Euroopan suurin jyrsijä. Se katosi Suomesta lähes kokonaan liiallisen metsästyksen seurauksena, minkä jälkeen lajia on istutettu takaisin. Suomeen istutettiin kuitenkin kahta lajia: euroopanmajavaa ja kanadanmajavaa, ja nämä kaksi lajia esiintyvät nykyisin osittain samoilla alueilla. Euroopanmajavia arvioidaan olevan noin 3 200–4 400 yksilöä, ja niiden kanta painottuu Lounais-Suomeen.
Majava on ympäristönsä muokkaaja: se rakentaa patoja vesistöihin, jolloin syntyvät patolammet ovat tärkeitä monille muille eläimille, erityisesti vesilintupoikueille.
Tuntomerkit
Majava on massiivinen jyrsijä: ruumiinpituus 65–105 cm, hännän pituus 22–38 cm ja paino 12–33 kg. Turkin yleisväri on ruskea, pohjavilla harmaa. Rakenne on vankka ja matala. Takajaloissa on uimapoimut. Häntä on vaakasuunnassa litistynyt, melamainen ja suomupeitteinen — helpoin tunnistava tuntomerkki sekä euroopan- että kanadanmajavalle.
Jäljet ja maastomerkit
Majavan läsnäolon tunnistaa helpoimmin ympäristöstä: kaadetut puut, joiden kanta on jäänyt terävän kynämäiseksi, ovat varma merkki. Padot ja pesäkeot ovat huomiota herättävän suuria rakennelmia. Jäljet lumessa tai pehmeässä maassa ovat isot ja leveät — takajalan räpylöiden painauma on selvästi havaittavissa.
Erottaminen kanadanmajavasta
Euroopanmajavan ja kanadanmajavan erottaminen toisistaan on hankalaa, sillä lajit muistuttavat ulkonäöltään hyvin paljon toisiaan. Pääpiirteissään lajien hännät ovat samanlaiset, mutta niissä on eroja: kanadanmajavalla häntä on hieman lyhyempi ja leveämpi sekä koko pituudeltaan melko tasaisen leveä, kun euroopanmajavalla häntä kapenee selvästi kärkeään kohti. Myös pään muodossa on eroja: euroopanmajavalla pää on pidempi ja kapeampi, kuono suipompi.
Tarkkaan lajimääritykseen tarvitaan asiantuntijan arvio. Levinneisyys auttaa: euroopanmajava painottuu Lounais-Suomeen. Metsästäjän on tunnistettava lajit ennen pyyntiä, sillä metsästyssäännöt eroavat toisistaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Euroopanmajava esiintyy Suomessa pääosin Satakunnassa ja osin Pirkanmaan länsiosissa. Se viihtyy rehevillä jokivarsilla ja järvien rannoilla, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi. Majava suosii hitaasti virtaavia tai seisovia vesistöjä, joihin se voi rakentaa patoja. Kanadanmajava on paikoin laajentanut levinneisyysaluettaan euroopanmajavaa tehokkaammin, mikä on asettanut euroopanmajavakannan kasvun haasteisiin.
Käyttäytyminen
Majava on yksiavioinen ja elää perheryhmissä. Kiima-aika on tammi–helmikuussa, kantoaika noin 3,5 kuukautta. Keväällä syntyy 1–8 poikasta. Majava on pääosin hämärä- ja yöaktiivinen. Ravinto koostuu haavan, koivun ja pajun kuoresta, versoista ja lehdistä — talvella se syö myös männyn kuorta. Majava varastoi oksia jään alle pesän läheisyyteen talviruoaksi. Se ui ja sukeltaa hyvin ja pystyy olemaan veden alla useita minuutteja.
Metsästysaika
- Metsästysaika pyyntiluvalla: 20.8.–30.4.
- Metsästys edellyttää Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa (MetsL 10 §)
- Lajintunnistus kanadanmajavaan nähden on välttämätöntä ennen pyyntiä
- Metsästys tapahtuu pääasiassa odottamalla majavia niiden kulkureitillä tai ruokailupaikalla
Kanta ja suojelu
Euroopanmajavakanta on kasvanut mutta pysyy harvalukuisena. Kannan hoitotavoitteena on vahvistaa se suotuisalle suojelutasolle ja turvata sen elinkyky ja metsästettävyys. Majavakantojen hoito- ja hallintaohjelmassa esitetään kanadanmajavan levinneisyyden hallintaa, euroopanmajavalle vapaita puskurivyöhykkeitä ja siirtoistutusten käyttöä kannan levittämiseksi. Kahden majavalajin rinnakkaiselo tulee jatkumaan Suomessa todennäköisesti vuosikymmeniä.